keskiviikko 28. toukokuuta 2014

Tarvitsevatko kanat kukkoa?

Siinä sitä sitten mentiin kukkapenkkiä kaivamaan.

Kanat pärjäävät ja tuottavat munia ilmankin, mutta hyvä kukko tuo turvaa. Se on kuin johtaja, joka luotaa ja ja ja (tähän mänitsmenttii, liidersippii ja sellaista).

Viime kesän Danny oli nuori kukkoilija, joka ei ollut kanoja kohtaan mitenkään erityisen huomaavainen. Tämänkesäinen Leesuksen Toivo on ihana vanhempi herra, joka pitää kanat ruodussa ystävällisesti. Tosin polkiessaan se nutuuttaa kanoilta päälakihöyhenet pellolle, mutta sitä ei lasketa.

Iltaorrella kahdelle kanalle tuli kahinaa, kun yksi alkoi nokkia liian lähelle tuppaavaa vierustoveriaan. Kiusaaminen loppui siihen paikkaan, kun Leesuksen Toivo kurotti kaulaansa ja nokkaisi puolestaan kiusaajaa. Rauha palasi. Sama toistuu tarvittaessa ulkona.

Alati halajaa kukko mustikkametsälle. 

Kukko kertoo kanoille klop-klop-äänellään, missä on ruokaa tarjolla, ja ryhtyy itse syömään viimeisenä. Joskus se haluaisi kovasti aloittaa herkuttelun saman tien, mutta vaistot pakottavat sen ilmoittamaan löydöstään ensin kanoille ja kiertelemään sen jälkeen makupaloja kuin kissa kuumaa puuroa. Toisinaan se jakaa ruoan kanoille suoraan nokan eteen: "Rouva tekee hyvin ja ottaa siitä!"

Kukko johdattaa lauman orrelle, toimii erotuomarina ja varoittaa kanoja uhkaavasta vaarasta. Kun kanalauma ulkoilee pihallamme vapaana ja muutama yksilö katoaa kukon näköpiiristä, on kukolla aivan valloittavan huolestunut ilme ja se kutsuu karkulaiset äkkiä takaisin laumaan.

Kanat tarkkailevat kukon käyttäytymistä. Kun kukko venyttelee siipiään, se on rento, ja venytysele rauhoittaa kanoja.

Mututuntumalla olen sillä kannalla, että tällainen 12 kanan lauma tarvitsee enemmän kukkoa kuin pienempi porukka.

...Vaan illalla, kun kaikki väki nukkuu, jää yksi viiva kolme ruskeaa kanaa pitämään minulle seuraa. Muut ovat jo orrella tuhisemassa, mutta nämä iltakukkujat seuraavat perässä ja avustavat viiriäisten ja kanien ruokkimisessa. Sitä kukko ei huomaa.

12 kommenttia:

  1. Kuulostaa kerrassaan herttaiselta :-) Sekä kukon käytös että kanojen tepastelu iltasella emännän kannoilla!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kanat ovat kyllä mainioita. Tänään istutin kesäkukkia ja vein roskat sen ruskean kanan kanssa, joka seuraa minua kaikkein eniten.

      Poista
  2. Minulla on toive: kirjoita kirja.
    Lukisin niin miellellään sinun juttuja sohvanmutkassa, hihittelisin onnellisena ja nauttisin elosta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hannele, minäkin olen tuota jo vaatinut; menekki ois taattu!!

      Poista
    2. Voi... tämä on niitä olisipa-juttuja... Kirjoittaminen olisi lapsuuden haaveen toteuttamista...

      Kiitos ihanasta, lämmittävästä kommentista! :-)

      Poista
    3. Tuo edellinen oli siis vastaus Hannelelle, ja tässä tulee sinulle, Mags:

      Kiitos, ihanainen! Menekki olisi ainakin 2 kpl: sinä ja Hannele! Ja kolmas olisi Hellan ja viinilasin välissä -Johanna. :-D

      Muutamaa liuskaa tuossa olen pyöritellyt ja miettinyt, mistä repisin aikaa... Jos ei tarvitsisi käydä päivätyössä, niin ehkä sitten, mutta kun tuota palkkaakin on niin mukava saada. ;-)

      Kiitos, kun kannustatte! <3

      Poista
  3. Se on jännää, miten 'ihmiskukot tunkiolla' siis ne 'kukkoilevat miehet' unohtavat usein tuon huomiointipuolen täysin ;)


    Ja hei, täällä olis se neljäs kirjanostaja, joka on useaan otteeseen vaatinut sinua kirjoittamaan! ;) Että etköhän tartu jossakin vaiheessa toimeen! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ai niinhän se oli, Kaisa, sinähän olet mun ykköstilaaja! :-D Ja mikä mieletön megahitti olisikaan tulossa, kun sen voisi lukea jo neljä (4) ihmistä! :-D

      Minä vaadin kyllä sinua kirjoittamaan myös. Mietin, tuleeko sinulta ensin runoteos vai proosaa. :-)

      Poista
  4. Ai tuommoinenko se on se mustikkakukko? :)
    Kivoja elaimia kylla, noitten kaikkien touhujen seuraamiseen ei varmaan ihan heti kyllasty vaikka ruokaa ovatkin :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, tässä on mustikkakukko livenä! :-D

      Kanojen puuhailun seuraamiseen ei kyllästy millään. Päin vastoin, melkein meinaa normaalielämä unohtua, kun oikein innostuu! :-D

      Poista
  5. Täällä olis viides kirjanostaja ja voisin vielä luvata kysymättä parille muulle jotka täällä käyvät kurkkimassa :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi juku! Kiitos lämmittävästä kommentista, Vikki! :-)

      Poista