Syöjättären tilitys

Savukoski pentuna.

Seuraavassa haastattelen itse itseäni niillä kysymyksillä, joita minulta useimmin kysytään ja toteamuksilla, joita useimmiten kuulen.

Taustatiedot
Syön hyvin vähän lihaa ja kasvatan syömäni lihan pääosin itse. Ostolihat hankin kaupasta luomuna tai sellaisilta tiloilta, joiden kasvatusolosuhteet tunnen. En syö ollenkaan broileria eettisistä syistä. En kuitenkaan ala kinastella työpaikkaruokalan lihapatojen äärellä vaan syön tietyissä tilanteissa, mitä annetaan.

Nautitko tappamisesta?
Älytön kysymys. En todellakaan nauti, päinvastoin. Toivoisin kuitenkin, että jokainen lihansyöjä miettisi, millaisissa oloissa omaan suuhun päätyvä liha on kasvanut. Lihansyöjän olisi terveellistä edes kerran elämässään nähdä, miten entinen Putte, nykyinen Jauheliha, on kuollut. Kinkkuviipale on alun perin ollut elävä ja tunteva olento - kuten myös kenkiemme ja laukkujemme nahka.

Ymmärrätkö, että joillekin kani on lemmikki?
Ymmärrän.

Kuinka voit tappaa oman lemmikkisi?
Tuotantoeläimeni ovat minulle rakkaita. Niillä on kaikilla nimi. Silittelen niitä, vietän niiden kanssa paljon aikaa ja huolehdin niiden hyvinvoinnista. Ne eivät kuitenkaan ole minulle varsinaisesti lemmikkejä, kuten esimerkiksi koiramme oli, eli vältän tietoisesti sylittelyä ja syvän tunnesiteen syntymistä.

Eikö sinusta tunnu pahalta?
Tuntuu, teurastuspäivän aamusta teurastushetkeen asti. Verenlasku ja perkaaminen on helpompaa.

Kärsiikö eläin tainnutettaessa?
Minä tiedän, että eläimeni ei kärsi - jos kärsisi, en kasvattaisi omia tuotantoeläimiä hetkeäkään. Lajitoverit eivät näe tainnutusta, kuljetusmatka nurkan taakse on lyhyt, se tapahtuu tutun hoitajan sylissä, ja tainnutus on ohi sekunnissa.  Mitä tiedät leipäsi päällä olevasta leikkeleestä tai hampurilaispihvistä tai juustokakkusi liivatteesta - millainen on ollut eläimen viimeinen matka?

Minä en ainakaan voisi tappaa eläintä!
Hyvä.

Kani on niin söpökin…
On - kuten myös lehmä ja possu ja lammas. Kani on söpö ja ihana ja sen turkki tuoksuu hyvältä. Se on myös yksi maailman ekologisimmista tuotantoeläimistä. Kasvatan niitä lähinnä oman perheeni tarpeisiin pieniä määriä, jolloin niillä on tilaa temmeltää ja pystyn takaamaan niille lajinmukaiset elinolosuhteet. Kaneillamme on hyvä elämä ja hyvä kuolema. Eläintä kunnioitetaan alusta loppuun asti ja siitä käytetään kaikki: luista keitetään liemi, lihat ja syötäväksi kelpaavat sisäelimet syödään, osa rämmäleistä kelpaa tuttujen koirille, rasva käytetään saippuan valmistukseen tai annetaan talitinteille ja turkin käyttää ystäväni, joka on opetellut nahan parkitsemisen.

Miten lapsenne suhtautuvat?
Pragmaattisesti, kuten maalaistalojen lapset ovat kautta aikain asiaan suhtautuneet. He tietävät, mistä liha tulee. Tainnutusta en heille näytä, mutta perkaamisessa he saavat olla mukana. He oppivat kunnioittavaa suhtautumista sekä elävään että kuolleeseen eläimeen.

Miltä kaninliha maistuu?
Hyvin miedolta. Maku on omanlaisensa. Se ei muistuta jänistä vaan ennemminkin fasaania. Hyvin laitettuna liha on mureaa, huolimattomasti valmistettuna se sitkistyy helposti.

Haluatko lopuksi lähettää terveisiä?
Kyllä kiitos. Semmoisia terveisiä, että kiinnitetään huomiota eläinten hyvinvointiin, arvostetaan lihaa enemmän ja syödään sitä vähemmän. Ei poljeta sen hintaa alas eikä unohdeta nakkien ja leikkeleiden takana olevia asioita. Meillä on mahdollisuus valita, millaista tuotantoa tuemme. Eläimillä ei ole.

Muita kirjoituksia tuotantoeläinten pidosta löytyy esimerkiksi Keskeneräiseltä, Harmaan torpan emännältä ja Vastahangalta.