maanantai 27. toukokuuta 2013

Puutarhanhoito ja usko ihmiseen

Päivän mietelause I: Puutarhanhoito lisää hyvyyttä maailmassa.
Päivän mietelause II: Jaettu perenna on kaksinkertainen perenna.

Tällainen hervoton lasti saapui pihallemme viikonloppuna. S.:lla oli ylimääräisiä jakotaimia, jotka hän vartavasten toi meille - pakettiautolla! Kaukaa! Suurpihallinen onnellistuu sydämensä kyllyydestä saadessaan laatikkokaupalla vihreyttä ja vieläpä suoraan kotiovelle kannettuna.

Mukana oli polvenkorkuinen hevoskastanja (siementaimi!), jaloangervoja, nauhuksia, keijunkukkaa, kuunliljaa ja niin edelleen. Hämmästyttävintä oli, että jollain on pallohortensiaa jaettavaksi juurakoittain!

Eikä siinä vielä kaikki. Autosta ponnahti ulos K., jolla oli mukanaan lapionteroitusvermeet! Kipinät vain lensivät ja avot, vanha Fiskars pystyi sen jälkeen leikkaamaan juurakot osiin vaivattomasti. Sen jälkeen K. lahjoitti meille vielä ylimääräiset suojaverkkonsa, jotta avara luontomme ei käy ensimmäiseksi nikertämässä & nakertamassa uusia istutuksia. Ja kaikki tämä ihan yllättäen ja pyytämättä!

Jotta joulu olisi joka päivä, M1 tuli edellisenä sunnuntaina katsomaan lasten perään, jotta sain käännettyä perunamaan ja istutettua perunat samalla, kun M2 oikoi liiterin seinää Herramiehen kanssa.

Sitä edeltävänä päivänä alkoi Se, ja sisko toi pottikaupalla itse juurruttamiaan hopeapajun taimia, chilejä ynnä kesäkurpitsoita ja lainasi autoa, jotta saimme toteutettua perinteisen kevätretken.

Ja sitä ennen naapurin A. harasi traktorilla peltonsa oljet keoksi, jotta sain kuljetettua niitä kätevästi kasvimaan katteeksi ja kanalan pohjalle. Paras kottikärrykokemus ikinä!

keskiviikko 22. toukokuuta 2013

Kalevi jää taaskin ilman

Kalevi, tuo sorsamaailman nörtti, löysi jälleen kotilammelleen. Siellä se lipuu viime vuoden tapaan yksikseen peilityynellä pinnalla, ees taas, ees taas. Ainoa ääni, joka kuuluu, on pieni tössähdys Kalevin saavuttaessa lammen reunan. Tössss.

Tänäkin vuonna Kalevi jää ilman. Se ei edes yritä. Ehkä se ei tiedä, ettei varpaat harottaen koiraa uimalla pääse puusta pitkään. Tekisi edes jonkun tosi hienon puolisukelluksen.

(Kuvitelkaa nyt, että tapaatte unelmienne jampan lomaparatiisin uima-altaalla. Jamppanen molskahtaa altaaseen, lähtee pontevasti uimaan koiraa ja kopsauttaa etuhampaansa vuorotellen ensin altaan toiseen päähän ja sitten toiseen. Tätä jatkuu tunnista toiseen, illasta toiseen. Kyllä siinä unelmien jampasta tulee äkkiä pelkkä jamppa vaan.)

Go, Kalevi, go.

maanantai 20. toukokuuta 2013

Luikerosesonki

Lämpimämpien tuulahdusten innoittamana pihallamme vieraili käärme Veikeä, jonka löysivät lapset. Onneksi eivät menneet oitis silittelemään uutta matelijaa, vaan tulivat kiltisti kertomaan siitä vanhemmille, kuten oli talvella sovittu.

Muurahaisharha tuli jälleen todistettua vääräksi: käärmeet viihtyvät, vaikka vieressä olisi keko tarjolla. Leikatussa nurmikossakaan kärmes ei erotu liiaksi, sillä sahalaitakuvio on hyvä maastoutumisväline. Luikertelu on äänetöntä, mutta säikähtäneen käärmeen rakettimaisesta karkuun pinkaisusta kuuluu pientä rapinaa.

Kuvan kengässä ei ole jalkaa sisälllä.

perjantai 10. toukokuuta 2013

Talikko laulamaan

Mikä ihana päivä! Koivuissa oli vihreä aavistus, ja ensimmäisen kerran piiiiiitkän talven jälkeen tarkeni T-paidalla.

Lisäksi rannikkoseudulla ei tuullut yhtään! Tuosta tuulettomuudesta pitäisi palkita jotenkin: vaikka esim. jos kerää viisi leimaa kahdenkymmenen vuoden aikana, niin saisi kunnan vaakunalla koristellun pussilakanan puoleen hintaan. Taskukokoisen kunnanjohtajapatsaan puutarhaan. Mitä hyvänsä.

Talikko oli tanassa silkasta ilosta koko päivän. Käänsin kasvimaata ja löysin salvian, viinisuolaheinän, lipstikan, sitruunamelissan, rakuunan ja persiljan elossa (niitähän ei tapa talvi vaan peurat). Jossain lähitulevaisuudessa tasoitan vanhat kierrätyslaudat poluiksi kulkua helpottamaan (oheisessa kuvassa ne on vielä aseteltu huolettomasti maalaismaisen rustiikiksi).

Sain kaupan päälle naapurilta luvan hiipparoida hänen pellollaan ja nyhtää mukaani kassikaupalla viimevuotisia olkea. Mikä katteiden aatelia minulla onkaan tiedossa!

Illalla istutin perunat ja kylvin salaatit. Alkuyöstä peittelin ne hallaharsolla ja kannoin pari ylijäämäistä raudoitusverkkoa kasvimaan reunoille peuranpelotteeksi (you wish).

keskiviikko 8. toukokuuta 2013

Luovuta jo, sanoi naapuri

Kyllä. Tämäkin omenapuu oli ympäröity verkolla ylös asti. Lumikinokset kuitenkin kasvoivat ja kasvoivat, joten ristihuulet pääsivät helposti pujahtamaan yläkautta verkon sisään. Siitä oli sitten kätevä kaverin kanssa napostella kaikki, mitä irti sai.

Naapurin mukaan täällä menestyvät korkeintaan narsissit ja maksaruoho, jos ne istuttaa piiloon jonnekin ja jos on hyvä pöllövuosi.

Fauna käy päälle ylhäältä, alhaalta ja sivuilta. Jos ne jostain syystä joskus kiertäisivät istutukset, omenatarhaan putoaisi varmaan meteoriitti. Tai maa aukeaisi kasvimaan kohdalta ja nielisi parsakaalit. Tai kasvihuoneen kohdalle ilmetyisi paikallinen ikijää.