perjantai 28. maaliskuuta 2014

Olisi


Olisi aina sellainen sää, miltä näyttää, eikä se siitä sen vierestä. Että kun aamulla katsoo ulos ja näyttää kesältä, niin olisi myös, eikä sellaista pohjoistuulta, että hampaita vihloo eikä pysty sanomaan ”paa pari piparii ja pari raparperii eri paperiin”. Ei olisi liian kosteaa, että pysyisi kuohkeana, eikä tuulisi, jos ei siltä näytä, eikä näyttäisi usein.

Olisi aina sama aika. Kesäajan tullen koiri- ja lasten silmät pyörivät hedelmäpeliä ja talviajan tullen ne alkavat kukkua kun toiset saisivat vielä nukkua. Juuri kun on päässyt nauttimaan valoisista aamuista, tulee kesäaika ja kaikki pimenee taas, että mene kyykkyyn sinä pöyhkeä, joka julkesit riemuita aamuvalon vaikutuksista täällä murheen laaksossa ja nöyrry takaisin ikeesi alle.

Olisi niin, ettei olisi routaa. Routa on turhaa kaikille, paitsi sille itselleen. On se kummaa, kun mitään ei voi pystyttää ilman, että kaivaa routarajan alapuolelle Kiinaan ja sitten täyttää kuopan katteella, soralla, sotteella, karalla ja sen jälkeen vielä toivoo parasta. Pitäisi voida vain laittaa siihen suoraan.

Olisi sellainen eläin, joka söisi vain muurahaisia ja jota jaettaisiin joka talouteen taajamissa eli haja-asutusalueilla. Se sitten söisi ja menisi talveksi horrokseen ja heräisi taas keväällä kyttäämään tuoretta formicaa.

Olisi lämmin kesäiltaisin varjossa.

maanantai 24. maaliskuuta 2014

Mitä kuuluu Liisa-Katrille?

Ari ja Lasse Siltakoski.

Se on ihana. Se on hyväntuoksuinen. Se on pehmoisin kaikista. Ja se on poika.

Lasten mielestä nimi oli vaihdettava Lasse Siltakoskeksi ja sen paras ystävä, myöskin pojaksi osoittautunut entinen Tiina on nyt nimeltään Ari.

Lasse Siltakoski tykkää herkutella kuusen oksilla ja nyhtää heinää heinähäkistä. Se on kokenut ensilumen, ensiloskan ja ensikevätauringon. Se leikkii paahtojänistä aurinkoläikissä ja pomppujänistä puupölkyillä.

Kanit ovat vielä talvikanilassa, kunnes saan kesäkanilan verkotukset kuntoon. Ilmojen lämmettyä ne muuttavat kesäkanilaan ja ymmärtävät nyt toivottavasti paremmin hyödyntää hirsimökkiään, kun se on niin hurjan hienokin ja kaikkea.

lauantai 15. maaliskuuta 2014

Ulkona syömässä

Varaslähtö keittiöpuutarhaan.

Käytiin keskustelu.

-Mentäisiinkö tänään ulos syömään?
-Joo! Mitäs ajattelit?
-Tänään tekisi mieli kiinalaista *1, mutta ehkä sitten myöhemmin kesällä. Entä aasialaista *2?
-Se ei ole auki. Saksalainen*3 olisi kyllä hyvää.
-Ei saksalaista. Ranskalainen*4 keittiö?
-Ei tänään ranskalaista. Mentäisiinkö syömään vaihteeksi ihan kotimaista*5? Ne kyllä sulki sen yhden paikan viime kesänä, mutta siinä vieressä on muitakin.
-Liian tavallista. Mä ehdotan, että mennään seisovaan pöytään, siihen yhteen, josta saa hyvää lähiruokaa.*6.
-Mahtavaa! Mennään.

Tätä keskustelua eivät siis käyneet minä ja Herramies vaan metsäneläimet.

Terve, hörökorva!

*1 - pionit
*2 - liljat
*3 - päärynäpuu
*4 - bourbon-ruusut
*5 - Kaikki se normaali juttu, mitä luonnossa kasvaa ja mitä metsäneläinten pitäisi syödä. Suljettu = sähköllä aidattu omenatarha.
*6 - kaikki se, mitä meidän pihaltamme pilkistää tällä hetkellä


Kyllä siinä on pikku massu taas niin pullollaan puutarhan antimia. 

keskiviikko 5. maaliskuuta 2014

Maailman paras suklaakakku neljästä aineksesta


Ei se näytä kummoiselta lätyltä, mutta kuvitelkaa lämpöinen tahmasisus rapsakalla kuorella. Sen jälkeen hankkikaa neljä ainesosaa ja leipokaa se.

3 munaa
1 dl sokeria
180 g tummaa suklaata
60 g voita

Vatkaa keltuaiset ja sokeri vaahdoksi. Sulata suklaa ja voi tahmaksi ja sekoita hivenen jäähtyneenä keltuaisvaahtoon. Vatkaa valkuaiset vaahdoksi ja kääntele varovasti taikinaan, jotta se pysyy kuohkeana. Voitele vuoka kunnolla ja paista kaakkua n. 20 min. 200 asteessa.

Mikä parasta: yhtään ei tarvitse odottaa seuraavaan päivään makujen tekeytymistä! Heti voi syödä!

Jos ei ehdi hankkia neljää ainesosaa, niin pelkkä suklaakin riittää. Senkin voi syödä heti.

Ja ei, tämä ei edelleenkään muutu leivontablogiksi, mutta kaakku sattui nyt vain olemaan niin hyvä ja nopea, että iloisestipa nuori emäntä sen leipoo rusoposkisena sievässä esiliinassaan.