torstai 28. kesäkuuta 2012

Joka päivä Ähtäri-päivä


You name it, we have it. Maalla ötökkäkammoisen on joko sulkeuduttava pakastimeen kesäksi tai siedätyttävä.

Hämähäkit eivät tunnu enää missään (paitsi ne ilmassa roikkuvat), vaikka käteeni en niitä edelleenkään suostu ottamaan, ja hengestään pääsevät, jos jalkoihin kiipeävät. Lajikkeita on enemmän kuin olisin osannut kuvitellakaan. On nuppineulanpään kokoista tulipunaista samettipunkkia, läpinäkyvää leijukaista, perusmustaa, kirjavaa, valkopalloista ja väriään vaihtavaa kukkahämähäkkiä, joka vihreässä muovipussissa majaillessaan oli aivan kirkkaan neonvihreä itsekin. Ja sitten on se yksi aivan järkyttävän iso, joka asuu maan alla ja näyttää terraariosta karanneelta. Rasittavin on päälle pomppiva seeprahyppijä, kuvan susihämähäkki on sentään arka.

Kerrostaloon hyötyeläimiä haikailevalle lohdutuksen sana: Suomessa on toistakymmentä huonehämähäkkilajia, jotka ovat sopeutuneet elämään talon sisällä.

Muurahaislajeja on myös lukemattomia. Ja tiedoksi kaikille, jotka 70-luvulla vakuuttivat meikäläiselle, että "ei ne mitään tee". Kyllä tekee! Ne syö meidän perunat! Pari naattia on jo tuhoutunut noiden tärkkelyksenhimoisten vipeltäjien leuoissa. Missä ikinä on jonkinlainen paino maata vasten, kuten vaikkapa taimipurkki, sen alla on hetkessä lauma mauriaisia. Kuivassa rinteessä riittää punaisia muurahaisia ja vanhoissa kannoissa kekomuurahaisia.

Kirjanpainajan toukat odottavat lähtökuopissaan tuhotakseen kuuset. Ampiaiset rouskuttavat isoon ääneen vanhoja lautoja saadakseen pesänrakennustarpeita. Ukkoetana ei onneksi tuhoa puutarhaa, mutta säikähdyttää, jos sen sekoittaa espanjansiruetanaan.

Hyttyset, polttiaiset, paarmat ja punkit halajavat syötävää, kuten myös hirvet, peurat, kauriit, rusakot, myyrät, keltalaitasukeltajat ja etanahaiskiaiset. Kuvan sysikiitäjäinen syö toukkia ja mansikoita!

Vastapainoksi on myös kivaa eläinkuntaa. Sisiliskot paistattelevat päivää kasvimaalla (ylimmäisen kuvan lisko saa kohta poikasia) ja sorsat ja vesiliskot uiskentelevat lammessa. Jälkimmäiset eksyvät toisinaan myös kastelukannuun sitä täytettäessä. Siniset keihästytönkorennot pörräävät veden lähettyvillä, perhoset etsivät mintunkukkia. Mehiläiset ja kimalaiset hoitavat pölytyksen ja madot kuohkeuttavat kasvimaan multaa. Matofarmin kaitsijoina kunnostautuneet mustarastaat lennähtävät apajille saman tien ruohonleikkuun jälkeen. Yksi pieni sammakko majailee lähettyvillä ja kettu tekee toisinaan tarkistuskierroksen. Vaskitsa ja ilveskin paikalla on nähty, kyitä ei vielä.

sunnuntai 24. kesäkuuta 2012

Ruohon keskellä

Ruohon keskellä pilkistää tällainen. Mikä kasvi se on?

Pälkähtikö teidän päähänne laittomuus? Ottakaa se pois sieltä päästä, sillä tämä on balkaninhevoskastanjan taimi. Viisi sellaista matkusti lahjoituksena meille ja päätyi multiin ympäri pihaa. Toivottavasti tämä höpötaimen näköinen myyrien ikisuosikkiherkku kestää ja jaksaa kasvaa suuren suureksi.

Juhannusjuhlien Party Animal tunnisti kasvin oitis aivan oikein, mutta yhtä vyöhykepakolaista se onnistui hämäämään. Samalla leikimme seuraleikkiä "Etsi pihalta lahjoittamasi taimi ja voita palkinto", mikä tosin oli juhlan kunniaksi kukkivan kanariankeltaisen iiriksen kohdalla varsin helppoa.

Mikä ihana aurinkoinen juhannusperjantai: ulkokattauksen somistukseksi saimme luonnonkukkien lisäksi iiriksiä omalta pihalta!

maanantai 18. kesäkuuta 2012

Ystävät tekevät pihan


Mikään ei ole niin tärkeää kuin puutarhanhoito, ja se vasta tärkeää onkin. Niinpä lumen sulettua iski tyhjän pihan syndrooma: kaikkialla on vain nurmikkoa! Isolla pihalla yksi pensas ei auta edes ensi hätään, sillä se ei näy mihinkään. Pitäisi olla kerralla vähintään 30 kpl.

Tässä vaiheessa lähimmäiset riensivät avuksi ja lumipalloefekti oli valmis.

Naapuri toi kolme tomaatin tainta,
Miehen serkku antoi kuusi hevoskastanjan alkua,
ystävä lahjoitti pussillisen akileijoja,
työkaveri toi laatikollisen sinivuokkoja ja varjoliljoja,
toinen neljä laatikollista jakoperennoja,
anoppi antoi pussikaupalla kukkia ja minttua,
Miehen tädiltä saatiin takakontillinen kuunliljoja ja jaloangervoja,
sisko pakkasi pikkuauton takaluukun ja takapenkin lattiasta kattoon täyteen kaikkea mahdollista ja
Mies toi pakettiautollisen hedelmäpuita.

Oi onnea! Suurkiitos kaikille luovuttajille! Jaettu perenna on kaksinkertainen perenna!

maanantai 11. kesäkuuta 2012

Herkkukeskittymä

Ja mikäs se siinä? Yrttipenkin esiaste! Jos vuohenputken mieltää yrtiksi, niin tämä ei ole esiastetta nähnytkään ja ihminen voi saman tien alkaa iloita valmiista yrttimaasta.
Minä en mieltänyt, joten ei auttanut kuin vetää lapio käyntiin. Kottikärryllinen kottikärrylliseltä tuppaat matkustivat tontin kulmaan. Villiyrttejä silmittömästi repiessäni käteen jäi myös ampiaispesä, joten hätääntyneitä ötököitä riitti työkaveriksi pitkälle iltapäivään.
Vähän eri kantilta tarkasteltuna yrttimaa alkoi näyttää jo jalommalta. Kolme ruutua neljästä on käännetty, lannoitettu, harattu ja mullattu, ja neljännen lapioin kun jaksan. Oikealla kasvaa perunoita, palsternakkaa ja punajuurta, keskellä papuja ja vasemmalla monivuotisia yrttejä, kuten salviaa, kuminaa ja rakuunaa. Vasemmalla ylhäällä harson alla on salaattimaa. Ensi vuonna kasvikset vaihtavat paikkaa, jotta yksivuotisten kanssa saadaan viljelykierto aikaiseksi.

Neljän ruudun kokonaisuus ristittiin Herkkukeskittymäksi, sillä myös tuossa kääntämättömässä ruudussa kasvaa syötävää - puskakaupalla vadelmia (ja sitä villiyrttiä).

Huomatkaa herkän taidokas puukäsityönäytteeni: raahasin pari kierrätyslautaa ryteiköstä ja räimäsin ne poluksi. Pam! Joku nikkaroikoon kunnon pitkospuut kun ehtii. Minä juon nyt kahvia.

sunnuntai 3. kesäkuuta 2012

Rakot ne on laiskan kädessä

Huomenna istutamme 17 hedelmäpuuta, ilakoimme ennenaikaisesti. Monikko vaihtui yksiköksi, kun Mies päätti testata, miten kenkä ja laudanpätkä pysyvät jalkapohjassa 12-senttisen ruostuneen naulan avulla. Erittäin napakasti. Tässäpä oiva vinkki muistiin talven varalle, jos monot tuntuvat lipsuvan suksen päällä: reiän paikka on valmiiksi katsottu ja jäykkäkouristusrokotuskin uusittu.

Mies oli siis poissa pelistä, joten käärin hihat ja aloitin istutusmaratonin itsekseni. Lapioin maata kottikärryihin ja työnsin saalista tontin nurkalle. Mies kysyi vienosti, ovatko istutuskuopat varmasti tarpeeksi isot. Vastaukseni ei ollut niin vieno.

Kuskasin soraa, hiekkaa ja multaa, tökkäsin 17 puuta paikoilleen ja kiskoin kaivolta vettä niille juotavaksi. Sanomattakin on selvää, että kaivo on perinteistä mallia ilman minkäänlaista pumppua, joten urakan päätteeksi käsiä täplittivät iloisenpunaiset rakot.

Illalla ihan silmiä häiki, kun marttyyrin kruunu kimmelsi! Sisko tosin väitti, että kruunuun ei ole oikeutta sillä perusteella, että meillä ei ole savimaata, mutta on meillä vähän ja tuli mulle kummiskin ne rakot ja kuuma ja jano ja kaikkea.

Iltamyöhällä peurabuffetti oli valmis. Nyt löytyy kesä-, syys- ja talviomenapuita, kirsikkaa, luumua ja päärynää, joista sorkkajalat voivat valita mieleisensä. Viimeinen kuva on otettu vähän myöhemmin tänä keväänä, joten siinä näkyy muutama kirsikankukka.