torstai 27. kesäkuuta 2013

Niisto

On tullut vuoden odotetuin hetki. Työelämä on niistänyt meidät tyhjiksi ja heittänyt kesäloman kynnykselle. Kiitos, lataa akkusi ja palaa tuottavana takaisin.

Kesäkuun viimeisinä päivinä työpostilaatikkoon sataa mainoksia syksyn kouluttautumismahdollisuuksista. Nyt joka iikka reettoriksi! Ei riitä, että olet hyvä - me teemme sinusta loistavan! Vaikuta puheellasi! Opi tehokkaita taitoja, joilla saat tahtosi läpi työelämän tiukoissa neuvotteluissa!

En minä halua tahtoani läpi. Minä olen niistetty, enkä tahdo vähään aikaan yhtäkään tiukkaa neuvottelua.

Uusi asenne! Rohkeudella menestykseen! Aamiaisseminaarilla tehostartti syksyyn! Tee vaikutus joka kerta, kun astut huoneeseen! (Kymmenen hengen palaveri, jossa jokainen osallistuja vuorollaan tekee vaikutuksen pelkästään astumalla huoneeseen - taivas varjele...) Tule verkostoitumaan ja keskustelemaan aikamme trendeistä! Ajankäyttö tehokkaaksi! Nyt Power Pointit eläviksi!

Tänään haluan nitistää joka ainoan Power Pointin. Unohtaa joka ainoan trendin, tehokkaat työmenetelmät ja salasanat. Kaikki lukemani kelvottomat ja loistavat tekstit. Palaverit, neuvottelut, väittelyt, deadlinet, sähköpostien liitetiedostot.

Tänään aion istua kuistilla ja kuunnella ääniä kesäillassa.

keskiviikko 12. kesäkuuta 2013

Joulu on harmaa

Valpurin peuratila sai taas uusia asukkaita. Neljä pupujussia pääsivät Herramiehen rakentamaan isoon ulkotarhaan, jossa on oljilla ja kutterinpurulla pehmustettu hirsikoppi sekä tilaa vetää riemurallia ja hypellä iloloikkia.

Kuvassa kurkistaa Joulu, joka on kaneista harmain. Sen perheeseen kuuluu kaksi on toffeen väristä siskoa ja ruskea mieskani, Brian Toukokuu.

Behaviorismi jyllää pupulassakin. Aluksi arat kanit tyytyivät katselemaan ihmisiä kopin alta käsin, mutta nyt ne tulevat syömään kädestä, ja kaksi antaa jo silittää itseään. On maailman rentouttavinta istuskella tarhassa kuuntelemassa pupun rouskutusta!

Ruokana niillä on heinän lisäksi kauraa ja kaikenlaista oman pihan vihreää. Myös hedelmätarhasta taitetut oksat maistuisivat, mutta jatkan yhden naisen taistelua flooran puolella faunaa vastaan: tämä mikään jäniseläinten fine dining -piha ole. Haapaa pitää teidän syömän!

Kanat ovat kateellisia ja niitä ärsyttää, kun kuljen voikukanlehdet kädessä kanalan ohi. Ensin kuuluu haikea, laskeva "haa", ja kun ruoka menee sivu suun, alkaa voimakas jurputtaminen. Sitä ei kehtaa kääntää suomeksi.

lauantai 8. kesäkuuta 2013

Kana-suomi

Kanoista on paljon iloa! Unikoulu tuotti tulosta, ja neljäntenä opetusyönä yhtäkään kanaa ei tarvinnut paimentaa kanalan sisätiloja kohti. Nokkis tuli heti tyrkylle ja kun se asettui orrelle, oli neljä Armia jo jonossa tikkailla odottamassa vuoroaan. Kaikki tiesivät nyt, mikä on homman nimi, joskin muutamaa piti auttaa tikapuilta orrelle siirtymisessä. Viidentenä yönä tunku oli niin kova, että osa kanoista jäi suorastaan liikenteen tulpaksi. Kuudentena yönä ne eivät enää tarvinneet ohjaavaa ihmiskättä.

Kanojen äänimaailma on monipuolinen. Seuraavassa otteita kana - suomi -sanakirjasta:

Haikea ”haa”: Tule tuomaan ruokaa!
Trumpettimainen ”töö”: Sitä ruokaa nyt!
Karhea "tröö" pitkällä vokaalilla: Ruoka tänne!!!
Painokas ”kaakaakaa”: Ottaa päästä kun jäi ilman herkkuja!
Nouseva ”hee”: Jänskättää!
Keskiäänekäs, laskeva ”poo”: Missä kaikki ovat?
Valtavan äänekäs ”ko-KOOT kot kot” (Danny): Täällä!
Kova "juhuu" (a.k.a. kukkokiekuu / Danny): Kaikkoa, rastas!
Hiljainen ”pirr”: Nyt nukutaan!
Huilumainen ”hii”: Tahdon yläorrelle!
Vastaus edelliseen, "hii hii hii": Tämä on jo täynnä, sopeudu!
Vaimea ”potpotpotpot”: Tehkää tilaa! Sinne päin!
Äänekkäämpi ”hii”: Minähän sanoin, että nyt nukutaan!
Kaikkein äänekkäin "KOOT kot" (Danny): Kanat hilijaa!!!
Hiljainen ”tufff”: Zzzz…

Lisäksi on Kana-Nanna, joka kertoo loputtomasti lapsuusmuistoistaan. Se kulkee perässä ja nokka käy koko ajan: ”minä sitä ja minä tätä…” ja "muistan, kun olin vielä pieni muna, jolloin minä..." Vuoden ikäiseksi sillä riittää yllättävän paljon muisteltavaa, ja yksityiskohdat se muistaa piinaavan tarkasti.

tiistai 4. kesäkuuta 2013

Lumikki ja 7 kääpiötä

Valpurin kanala sai ensimmäiset asukkaansa! Valkoinen kukko on nimeltään Danny (ei ”Däni” vaan ”Danny”), ja kanat ovat Kana-Nanna ja Petshop (lasten keksimät nimet), Armi, Armi, Armi, Armi ja Nokkis.

Kanaset ovat uteliaita ja vilkkaita. Yöunia ja siestaa lukuun ottamatta ne ovat jatkuvassa liikkeessä, kuopivat, nokkivat ja tutkivat ympäristöä. Danny on vielä teini, joka etsii identiteettiään ja opettelee äänen käyttöä.

Herramies rakensi ison ulkotarhan, jossa linnut voivat nyppiä mustikanvarpuja, kylpeä isossa kuivikevadissa ja kuopsuttaa sydämensä kyllyydestä. Välillä ne pyrähtävät sisälle kanalaan, jossa on munintapesiä ja orret tikapuineen.

Vaaleanruskeita munia putkahtelee seitsemän per päivä, sievästi munintapesien oljille munittuina. Niistä tehdyt omeletit ovat todella kuohkeita ja meheviä. Tipuja ei ole lähiaikoina odotettavissa, koska Danny pelkää sitoutumista ja isyyden tuomaa elämänmuutosta.

Orrelle kanat ovat vasta opettelemassa. Orsinukunta kannattaa, koska kanala on silloin helpompi siivota ja kanat munineen pysyvät puhtaina. Lisäksi kanat kokevat olevansa turvassa nukkuessaan maankamaran yläpuolella puun oksalla.

Ensimmäiset yönsä ne viettivät kanalan lattialla, kunnes aloin houkutella niitä tikkaille keitetyllä makaronilla. Yksi kana uskalsi tikapuille. Illalla nostin ne orrelle yksitellen ja mietin, kauanko ehdollistumiseen mahtaa mennä.  

Seuraavana päivänä tikkaille kiipesi kaksi siipiniekkaa, ja toisena opetusyönä kaikki kävivät orrelle makaamaan sukkelammin. Kolmantena iltana tikkaille innostui makaronin perässä neljä kanaa. Kun olin nostanut orrelle kaksi, tulivat loput perässä enemmän tai vähemmän autettuina - jopa Danny. Kohta unikouluani ei enää tarvita.