sunnuntai 27. tammikuuta 2013

Hyvää Makumaasta

Villasukkia, hervotonta naurua, natisevia tuoleja. Kiipeilyä, rahille nousemista, lauluesitys. Sukuhaudassa makaamista, mummon poikaystävän piilotettu mersu, kameraparkki. Avioliittoneuvoja, karsastusta, sensuroitu leipä. Toksiineja, pystyhuilu, nimellinen lammas. Maalarinteippejä, ympäristöpahveja ja hyvää aamua!

Meillä oli ilo ja kunnia viettää ilta, yö ja aamu aivan mahdottoman hauskassa joukossa, kun Suomen ruokabloggaajat -ryhmän jäseniä saapui meille illanviettoon. Makunystyrät lauloivat nyyttäreillä ylä-C:tä samalla kun saimme nauttia näiden ihanien, avointen, sydämellisten ja aivan käsittämättömien taitavien ruokafriikkien seurasta.

Tuhannet kiitokset kaikille teille läsnäolostanne ja aiheuttamistanne taivaallisista makuelämyksistä! Ja jos kenties saitte äsken jotain outoja viestejä tyyliin "asdfffffffffffffffffffffff" (ei kai se ehtinyt blogata sitä?), se johtui tuolille käsi näppäimistöllä nukahtaneesta Herramiehestä, jonka äsken talutin autaammille höyhensaarille. Eikä se edes herännyt siinä välissä.

Mitä me sitten söimme?

Chez Jasu
Kaikki äitini reseptit
Masutoaitemu
Sillä sipuli
Siskot kokkaa
Soppaa ja silmukoita
Soul Kitchen
Suolaa ja hunajaa

tiistai 22. tammikuuta 2013

Valkoista valkoisella

Oksalle jos toiselle on ilmestynyt valkoista hehkuttavia sisustuskirjoja. Kaikkialla niiden sivuilla on valkoista, talot ovat valkoisia lattiasta kattoon ja ne näyttävät siltä, että niissä ei lapset/koirat/punkkulasit kainalossa arvaa äkkiseltään käyskennellä. Kuvissa on valkoisia esineitä lähikuvissa ja niiden kauimmaiset reunat häipyvät valkoiseen sumuun.

Jos sisustaisi väreillä, näyttäisivät hampaansa valkoisemmilta kodissaan.

Oman Valkoisen Installaation innoitti kirjojen sijaan se, että nämä seinälle ripustetut jutut odottavat tuunausta. Ideologiana oli, kuten kaikessa sisustamisessani yleensäkin, että "jos et jaksa lattialla olevia todo-pinoja, nosta ne seinälle". Ja yhtään ei passaa mennä siihen lähelle näyttämään maksasairaalta hampainensa ja punkkulaseinensa.

Sitten siitä remonttikarhun talviunilta heräämisestä. Kun Herramies taktisesti herätti sifonikahvilla ja kertoi samaan hengenvetoon, että viime syksyltä oman onnensa nojaan jäänyt seinämaalipurkki odottaa pensseleineen tuossa kahvikupin vieressä, rouva on hyvä vaan ja jatkaa remonttia, niin oli jatkettava.

Ensin tosin tein tuon installaation noin niin kuin sijaistoimintona, mutta sen jälkeen oli pakko aloittaa.

Meitä on siunattu männyllä ja kuusella olan takaa, ja koska emme varsinaisesti halua mökkeillä omassa kodissamme, jatkoimme valkoista maalausurakkaa. Seinät vaativat tällä luonnonmaalilla kolme maalikerrosta, joten puuhaa riittää.

Kotitestit osoittavat,että vesiliukoinen maali lähtee kätevästi tenavasta, joka putoaa maalipurkkiin. Maali oli myös lähes täysin hajutonta, joten loppuillastakin pensselinvedot olivat suoria.

sunnuntai 13. tammikuuta 2013

Kevät sai

Ihan varmasti sai, koska a) talitintit ovat aloittaneet konserttinsa, b) siemenpussukat selvisivät III-vyöhykkeen kautta meille ja c) sisäinen remonttikarhu on herännyt talviunilta. Jälkimmäisestä myöhemmin lisää.

Sisko itellasi pussikaupalla toivoa ja blogiystävä lähetti yhtäkkiä iloisen yllätyskirjan - nämä siivittivät aatokset kohti vehreyttä samalla kun hemmottelin itseäni ostamalla uuden lumikolan <3.

Olemme edelleen täysin omavaraisia lumen suhteen. Näpersin jäälyhtyjä, joiden asettelu vaati kahlaamista lumessa - tosin vain parin päivän ajan. Sen jälkeen nautin valkkarista elikkäs valkohäntäpeurasta: Kohtalo alkoi hyödyntää samoja polkuja, jotka pysyivätkin sitten kätevästi auki.

Kohtalo kävi kahden (2) muun lähiruoan kanssa pureskelemassa kuusia (liian) lähellä sinistä kukkapenkkiä ja keksi uuden tehokeinon: viime keväänä istutetun syreeniaidan tallaamisen. Siitä päältä on niin mukava kävellä, kun hennot syreeninoksat rapsahtelevat hauskasti poikki sorkkien alla. Yllä Kohtalon jälkiä.

Ja niin ihanaa kuin olikin leipoa piparkakkuja ynnä

tunnelmoida kynttilöiden valossa, niin kyllä kevään nyt sietää saada. Heippa, joulu.