tiistai 29. toukokuuta 2012

Aitatalkoot

Kyllä se tästä. Tätä viehättävää tilanjakajaa riitti 45 metrin matkalle. Kaivautimme istutusojan, hankimme talkooapua ja lähdimme siskon kanssa retkelle taimikauppaan.

Sata piiskataintahan tuo vaikka etupenkillä, ajattelimme. Onneksi satuimme kuitenkin menemään pakettiautolla, sillä paikan päällä selvisi, että piiskat oli jo ehditty istuttaa purkkeihin. Siinä sitten vietimme iltaa lastaamalla pakuun yksi... kaksi... kolmekymmentäseitsemän... kahdeksankymmentäviisi... au mun selkää... sata taimipottia ja kotipihalla yksi... kaksi... viisikymmentäkahdeksan... sata taimipottia pakusta pois.

Paku todettiin 104 taimen ja 12 kesäkukan vetoiseksi. Viis moottorin tilavuuksista, taimien määrä se ratkaisee!
Yhdeksänkymmenen taimen istutus ja ojan täyttäminen vei neljältä hengeltä kahdeksan tuntia. Pyyteetön talkooporukka rehki valittamatta, vaikka jokainen on ammatiltaan ruumiillista työtä tekemätön kalvakka toimisto-olmi.

Kuukautta myöhemmin oja näytti jo tältä, ja auringon helliessä me olmitkin olemme muuttuneet sinertävästä punertavan kautta beigeksi.

keskiviikko 23. toukokuuta 2012

Kaalimaan vartijat


Sattuipa niin, että kasvimaa sijaitsee lemmikkihirviemme, Paistin ja Lihapullan, iltakierroksen varrella. Samaa virkistysmatkailureittiä käyttävät kauriit, Patee ja Mureke, sekä peurat, Pihvi ja Tartar. Kuvassa Paisti ja Lihapulla käyvät yöunille kasvimaan viereen syötyään ensin nuorten mäntyjen latvat. Paisti on kello seitsemässä ja Lihapulla erottuukin hankea vasten kello kahdessa.

Itse kasvimaa vaati jälleen pientä laittoa. Reunuspuissa lukee "hengenvaara", joten ne lienevät vanhoja sähkötolppia tai sitten tässä lootassa on rikastettu uraania. Kasvimaalle vievä silta ei ole ottanut varoitusta vakavasti ja nyt se on niin laho, että siitä voi murentaa palasia käsin. Olis pitäny uskua ku sanotahan!

Sitä pientä laittoa sitten. Pajukin lähtee helpommin irti kuin tiivis heinätupas. Minkään valtakunnan työkonetta meillä ei ollut käytössä, joten käynnistimme perinteiset lapiot.
Pienen laiton jälkeen näytti jo paremmalta. Lisää multaa ja palanutta hevosenlantaa vain joukkoon!
Seuraavaksi kylvökset multiin ja harsot päälle. Mitäs me sinne laitettiinkaan? Minne se lista joutui?

Kukkuu! Itää jo! Paisti ja Lihapulla seisovat iltahämyisen metsän reunassa pötsit vonkuen ja odottavat vesi kielellä pientä purtavaa. Miten rakennetaan hirvenpelätin? Kellään "Ilveksen murinaa" -rentoutuskasettia?

maanantai 21. toukokuuta 2012

Vaatii pientä laittoa


Ihan pientä laittoa. Luuranko on tallella, näkymät ulos ovat hyvät ja tuuletus pelaa loistavasti. Ovenkin saa kiinni heti kun poistaa edessä kasvavat koivut ja kaivaa lisäksi vähän maata.
Kurkistetaanpa sisälle. Kas, pääviljelytuote on paju, salix riccaruohox. Lapioin kokeeksi maata ja sitä saikin nostaa melko syvältä.
Lapiointiurakan jälkeen asensimme suodatinkankaan ja Mies ryhtyi rakentamaan laareja kierrätyslaudasta, jota löytyi tiluksen kulmilta iso kasa.
Olemme remontoineet mieleiseksemme ja yksiö on viimeistä silausta vaille valmis. Tuuletus hoituu oven lisäksi takaseinän kautta. Singeliä pitää kärrätä vielä muutama kärryllinen, jahka kämmenten rakot ovat asettuneet. Kurkut on kylvetty ja paprikat istutettu. Tervetuloa, sato!

sunnuntai 20. toukokuuta 2012

Villa Valpurin kausi on alkanut!

Muutimme ennen joulua kotiin, jossa on melkein hehtaarin verran pihaa. Lumien sulettua rakas vanha harrastukseni lehahti täyteen kukoistukseen: on aika möyriä mullassa!

Villa Valpuri on oikeastaan tenaviemme leikkimökin nimi, mutta koska he eivät osaa vielä lukea, uskalsin lainata sitä bloginimeksi.

Blogin tarkoitus on olla virutaalinen pihapäiväkirja, jotta taas ensi keväänä muistaisin, mitä, minne ja miksi.