torstai 28. kesäkuuta 2012

Joka päivä Ähtäri-päivä


You name it, we have it. Maalla ötökkäkammoisen on joko sulkeuduttava pakastimeen kesäksi tai siedätyttävä.

Hämähäkit eivät tunnu enää missään (paitsi ne ilmassa roikkuvat), vaikka käteeni en niitä edelleenkään suostu ottamaan, ja hengestään pääsevät, jos jalkoihin kiipeävät. Lajikkeita on enemmän kuin olisin osannut kuvitellakaan. On nuppineulanpään kokoista tulipunaista samettipunkkia, läpinäkyvää leijukaista, perusmustaa, kirjavaa, valkopalloista ja väriään vaihtavaa kukkahämähäkkiä, joka vihreässä muovipussissa majaillessaan oli aivan kirkkaan neonvihreä itsekin. Ja sitten on se yksi aivan järkyttävän iso, joka asuu maan alla ja näyttää terraariosta karanneelta. Rasittavin on päälle pomppiva seeprahyppijä, kuvan susihämähäkki on sentään arka.

Kerrostaloon hyötyeläimiä haikailevalle lohdutuksen sana: Suomessa on toistakymmentä huonehämähäkkilajia, jotka ovat sopeutuneet elämään talon sisällä.

Muurahaislajeja on myös lukemattomia. Ja tiedoksi kaikille, jotka 70-luvulla vakuuttivat meikäläiselle, että "ei ne mitään tee". Kyllä tekee! Ne syö meidän perunat! Pari naattia on jo tuhoutunut noiden tärkkelyksenhimoisten vipeltäjien leuoissa. Missä ikinä on jonkinlainen paino maata vasten, kuten vaikkapa taimipurkki, sen alla on hetkessä lauma mauriaisia. Kuivassa rinteessä riittää punaisia muurahaisia ja vanhoissa kannoissa kekomuurahaisia.

Kirjanpainajan toukat odottavat lähtökuopissaan tuhotakseen kuuset. Ampiaiset rouskuttavat isoon ääneen vanhoja lautoja saadakseen pesänrakennustarpeita. Ukkoetana ei onneksi tuhoa puutarhaa, mutta säikähdyttää, jos sen sekoittaa espanjansiruetanaan.

Hyttyset, polttiaiset, paarmat ja punkit halajavat syötävää, kuten myös hirvet, peurat, kauriit, rusakot, myyrät, keltalaitasukeltajat ja etanahaiskiaiset. Kuvan sysikiitäjäinen syö toukkia ja mansikoita!

Vastapainoksi on myös kivaa eläinkuntaa. Sisiliskot paistattelevat päivää kasvimaalla (ylimmäisen kuvan lisko saa kohta poikasia) ja sorsat ja vesiliskot uiskentelevat lammessa. Jälkimmäiset eksyvät toisinaan myös kastelukannuun sitä täytettäessä. Siniset keihästytönkorennot pörräävät veden lähettyvillä, perhoset etsivät mintunkukkia. Mehiläiset ja kimalaiset hoitavat pölytyksen ja madot kuohkeuttavat kasvimaan multaa. Matofarmin kaitsijoina kunnostautuneet mustarastaat lennähtävät apajille saman tien ruohonleikkuun jälkeen. Yksi pieni sammakko majailee lähettyvillä ja kettu tekee toisinaan tarkistuskierroksen. Vaskitsa ja ilveskin paikalla on nähty, kyitä ei vielä.

5 kommenttia:

  1. Eipä ole yksinäistä, ei, vilskettä maan päällä ja alla.
    Onkos jo monta tulitikkurasiallista tutkimuseläimiä :D
    Sopuisaa yhteiseloa kaikkien näitten pienimpien kanssa! Kaikkia meitä tarvitaan, paitsi paarmoja,itikoita, hirvikärpäsiä, iilimatoja, kyitä...

    VastaaPoista
  2. Uuh.. ihania (ja toi yks pitkäraajanen vähän vähemmän ihana) mönkiäisiä:))...
    Se on jännä, miten paljon näitä pieniä asustaa kodin sisäpuolellakin, varsinkin tietty maalla. Eilen join iltakahvia kaikessa rauhassa tuvassa, kun pöydälle napsahti katosta suuren suuri kuoriainen, mikä lie ollut. Yllätys oli melkomoinen :D


    Mukavaa kesän jatkoa!<3

    VastaaPoista
  3. Tajusin juuri, että inhokkisanani on "kuhina". :-/ Juotikkaat tästä vielä puuttuvat...

    Kati, nuo suuret kuoriaiset voi tosiaan olla aivan hervottoman kokoisia. Onneksi se sentään väisti kahvikuppisi!

    VastaaPoista
  4. Meillä oli tänään ihan liikaa Ähtärin matelijaosastoa: aamulenkillä kuollut vaskitsa, pihalla ziljoona sisiliskoa, 2 viitasammakkoa, 1 rupikonna, ja 1 kyy - tismalleen samassa paikassa kuin viime kesänä :-/ Luigi meni kirveen kanssa perään, mutta kyy oli nopeampi. Toivottavasti naapurin jamppa saa sen hengiltä. Siis kyyn. Ei Luigia.

    VastaaPoista
  5. Siellä Chef heiluu kirveen kanssa keskellä kesäpäivää! Aivan megamatelijahetki teillä. Toivottavasti kyy hävisi saman tien.

    VastaaPoista