Viiriäis

Tässä ovat farmin uusimmat tulokkaat: Melker, Stiina (ei kuvassa), Freddy, Pampula, ja Kesätoffee. (Kyllä, meillä luetaan Saariston lapsia).

Rakensin niille tarhan, jonka ylpeytenä on edellisen keittiön remonttijäänteistä tehty munala. Sinne sopii tirppojen mennä lekottelemaan ja pukertamaan. Nämä kuusiviikkoiset eivät ole vielä ryhtyneet munintapuuhiin, joten odottelemme innolla ensimmäistä tuotetta.

Uudessa tarhassa viiriäiset olivat aluksi vaisuja ja varovaisia. Niiltä puuttui kanojen ja kanien uteliaisuus. Ruoka ja juoma maistui, mutta munalaan uskallettiin vasta muutaman tunnin kuluttua.

Ei tarvinnut olla kummoinen viiriäistenlukija, kun jo selvisi, miten innoissaan ne olivat munalasta! Ne suorastaan villiintyivät oljista ja sahanpuruista.

Seuraavana päivänä tirpat olivat jo aktiivisia. Asensin niille hiekkalaatikon kylpyjä varten ja saman tien siinä olikin jo kaksi ensimmäistä kylpemässä (nöyrimmät anteeksipyynnöt arvon rouville, ettei heillä ollut heti ekana päivänä kylpylootaa!). Melkerkin uskalsi jo kiekaista ja se kuulosti siltä kuin koiran vinkulelu olisi aivastanut.

Ja lisäksi niistä kuuluu maailman pienin ja suloisin piip-ääni.

"MIKÄ tuo on?!"