perjantai 16. toukokuuta 2014

Syöjättären tilitys

Savukoski pentuna.

Seuraavassa haastattelen itse itseäni niillä kysymyksillä, joita minulta useimmin kysytään ja toteamuksilla, joita useimmiten kuulen.

Taustatiedot
Syön hyvin vähän lihaa ja kasvatan syömäni lihan pääosin itse. Ostolihat hankin kaupasta luomuna tai sellaisilta tiloilta, joiden kasvatusolosuhteet tunnen. En syö ollenkaan broileria eettisistä syistä. En kuitenkaan ala kinastella työpaikkaruokalan lihapatojen äärellä vaan syön tietyissä tilanteissa, mitä annetaan.

Nautitko tappamisesta?
Älytön kysymys. En todellakaan nauti, päinvastoin. Toivoisin kuitenkin, että jokainen lihansyöjä miettisi, millaisissa oloissa omaan suuhun päätyvä liha on kasvanut. Lihansyöjän olisi terveellistä edes kerran elämässään nähdä, miten entinen Putte, nykyinen Jauheliha, on kuollut. Kinkkuviipale on alun perin ollut elävä ja tunteva olento - kuten myös kenkiemme ja laukkujemme nahka.

Ymmärrätkö, että joillekin kani on lemmikki?
Ymmärrän.

Kuinka voit tappaa oman lemmikkisi?
Tuotantoeläimeni ovat minulle rakkaita. Niillä on kaikilla nimi. Silittelen niitä, vietän niiden kanssa paljon aikaa ja huolehdin niiden hyvinvoinnista. Ne eivät kuitenkaan ole minulle varsinaisesti lemmikkejä, kuten esimerkiksi koiramme oli, eli vältän tietoisesti sylittelyä ja syvän tunnesiteen syntymistä.

Eikö sinusta tunnu pahalta?
Tuntuu, teurastuspäivän aamusta teurastushetkeen asti. Verenlasku ja perkaaminen on helpompaa.

Kärsiikö eläin tainnutettaessa?
Minä tiedän, että eläimeni ei kärsi - jos kärsisi, en kasvattaisi omia tuotantoeläimiä hetkeäkään. Lajitoverit eivät näe tainnutusta, kuljetusmatka nurkan taakse on lyhyt, se tapahtuu tutun hoitajan sylissä, ja tainnutus on ohi sekunnissa.  Mitä tiedät leipäsi päällä olevasta leikkeleestä tai hampurilaispihvistä tai juustokakkusi liivatteesta - millainen on ollut eläimen viimeinen matka?

Minä en ainakaan voisi tappaa eläintä!
Hyvä.

Kani on niin söpökin…
On - kuten myös lehmä ja possu ja lammas. Kani on söpö ja ihana ja sen turkki tuoksuu hyvältä. Se on myös yksi maailman ekologisimmista tuotantoeläimistä. Kasvatan niitä lähinnä oman perheeni tarpeisiin pieniä määriä, jolloin niillä on tilaa temmeltää ja pystyn takaamaan niille lajinmukaiset elinolosuhteet. Kaneillamme on hyvä elämä ja hyvä kuolema. Eläintä kunnioitetaan alusta loppuun asti ja siitä käytetään kaikki: luista keitetään liemi, lihat ja syötäväksi kelpaavat sisäelimet syödään, osa rämmäleistä kelpaa tuttujen koirille, rasva käytetään saippuan valmistukseen tai annetaan talitinteille ja turkin käyttää ystäväni, joka on opetellut nahan parkitsemisen.

Miten lapsenne suhtautuvat?
Pragmaattisesti, kuten maalaistalojen lapset ovat kautta aikain asiaan suhtautuneet. He tietävät, mistä liha tulee. Tainnutusta en heille näytä, mutta perkaamisessa he saavat olla mukana. He oppivat kunnioittavaa suhtautumista sekä elävään että kuolleeseen eläimeen.

Miltä kaninliha maistuu?
Hyvin miedolta. Maku on omanlaisensa. Se ei muistuta jänistä vaan ennemminkin fasaania. Hyvin laitettuna liha on mureaa, huolimattomasti valmistettuna se sitkistyy helposti.

Haluatko lopuksi lähettää terveisiä?
Kyllä kiitos. Semmoisia terveisiä, että kiinnitetään huomiota eläinten hyvinvointiin, arvostetaan lihaa enemmän ja syödään sitä vähemmän. Ei poljeta sen hintaa alas eikä unohdeta nakkien ja leikkeleiden takana olevia asioita. Meillä on mahdollisuus valita, millaista tuotantoa tuemme. Eläimillä ei ole.

Muita kirjoituksia tuotantoeläinten pidosta löytyy esimerkiksi Keskeneräiseltä, Harmaan torpan emännältä ja Vastahangalta.

10 kommenttia:

  1. En nyt oikein tiedä mitä sanoisin!
    Maalaistalon lapsena nämä ovat tuttuja asioita mutten ole koskaan olut näissä lopettamisasioissa läsnä. Isäkin oli ilmeisesti aika herkkäluonteinen koska ulkopuolinen henkilö lopetti eläimen ja loppu hoitui sitten porukalla.
    Ymärrän silti oikein hyvin että näinhän tämän täytyy mennä, tuotantoeläimet ja varsinaiset lemmikit ovat eri asia.
    Syön kaikkea lihaa vaikkakin olen miettinyt vaihtoehtoja.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Näinhän se menee. Lemmikit ovat lemmikkejä ja niihin syntyy aivan erilainen tunneside. Ja on hyvä, ettei kaikkea tarvitse voida tehdä itse.

      Poista
  2. Onpa meillä samat tuntemukset, vaikka sinä Akvis kyllä käytät kanin kaikki osat vielä tarkemmin kuin minä. Minua jaksaa aina hämmästyttää se itsekkyys, millä kauhistellaan tutun hyvin hoidetun eläimen syömistä ja valitaan mieluummin vaikka kuinka huonoissa oloissa kärsinyt eläin, kunhan ei tarvitse ajatella miten se on elänyt ja kuollut. Kunhan ei ITSE tarvitse kärsiä edes tunteen tasolla, eläimistä viis.

    Vikille sanoisin, että eläimelle voi olla parempikin vaihtoehto, että asiantunteva teurastaja tulee kotiin lopettamaan eläimen. Ei jokaisen tarvitse eikä kannata ryhtyä itse teurastajaksi, siinäkin harjoitus tekee mestarin.

    Minustakin on paljon mukavampi hoitaa leikkuuhommat siitä eteenpäin, kun eläin on nyljetty ja suolistettu ja siitä on tullut lihaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Liha on marketeissa pakattu niin huolella siisteihin paketteihin, että sitä on mahdollista syödä sen kummemmin pohtimatta. Kaikenlaisissa oloissa tuotettuja kananmunia myydään ties millä mainoslauseilla, ja taas on niin helppo pestä kätensä.

      Mietin aluksi tuota nimien antoa omille eläimille, koska silloin sitä tietää, ketä on milloinkin syömässä, ellei varta vasten sekoita lihapakkauksia pakastimessa. Sillä ei kuitenkaan ollut merkittävää vaikutusta. Sylittely on kinkkisempi juttu.

      Poista
  3. Veit sanat täysin suustani :) Ihan kun olisi mun kirjoitus, vaikkei mulla vielä tuotantokaneja olekaan (vain lampaita ja kesäpossuja). Eli arvostakaamme eläimiä ja lihaa ja pitäkäämme sitä juhlaruokana :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juuri näin, juhlaruokaa! Loistavasti sanottu!

      Huomasin tuon pienoisen "vielä"-sanan tuolla... ;-)

      Poista
  4. Olipa hyvä ja niin Tärkeä postaus!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Voi, tästä saisi vaikka minkälaisia pohdintoja... valinnoista, kuluttamisesta, rahan mahdista, eläinten koneellistamisesta, ihmisen kaikkivoipuudesta... Meillä on etuoikeus ja vastuu valita ruokamme.

      Poista
  5. Olen jo jonkun aikaa miettinyt hankkisinko kaneja. Olen kuitenkin pähkäillyt juuri noiden kysymysten äärellä, pystyisinkö siihen. Kaneja meillä on tähän asti ollut lasten lemmikkeinä. Lihan syönti on minullakin jäänyt minimiin viime vuosina. Haluaisin tietää mitä syön. Itse kasvattaessa tietäisin sen ja antaisin eläimelle hyvän ja arvollisen elämän.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Näin on! Moni tuotantokanien kasvattaja varmasti opastaa kädestä pitäen tainnutuksessa ja perkaamisessa. Siinä näkee konkreettisesti, miten hurjan nopeasti kaikki käy.

      Poista