perjantai 4. huhtikuuta 2014

Itsensä löytö

Naakka löysi itsensä.

Missä ovat ne jutut, joissa toimitusjohtajat löysivät itsensä, irtisanoutuivat ja muuttivat kolmansiin maihin toteuttamaan unelmiaan, mutta rahat loppuivat ja alkoi harmittaa, kun äiti Ammakin halasi jotenkin vähän huonosti, ei puristanut sillä tavalla kunnolla, vaan jotenkin haljusti niuskaisi, että olisi kannattanut sittenkin olla reilusti toimitusjohtaja vaan? Ikinä ei niissä jutuissa harmita niitä toimitusjohtajia.

Oletteko koskaan kysyneet keski-ikääntyvältä, mikä se oikeasti haluaisi olla? Tähän Siihen ikään mennessä ihmisestä on (yleensä) karissut kiertelisin-vain-ympäri-maailmaa-ja-omistaisin-viinitilan-Toscanassa -ajatukset. Meillä Niillä keski-ikäisillä on pieniä ja periaatteessa toteutuskelpoja unelmia, mutta tekaistujen syiden lisäksi myös joukko ihan oikeita syitä olla tekemättä elämänmullistuksia. Suurin niistä on raha.

Kuva, jossa on laho venes.

Tein taulukon otoksestani:
on > olisi

markkinointipäällikkö > kalastaja
graafikko > kelloseppä
kehityspäällikkö > NLP-terapeutti
diplomi-insinööri > eräopas
kanttori > käsityöläinen
viestintäkonsultti > vanhusten avustaja
koodari > valokuvaaja
tuotantopäällikkö > pienpanimoitsija
opettaja > taidemaalari

Meillä on hyviä graafikkoja, insinöörejä ja päälliköitä, jotka olisivat käsittämättömän upeita, työn imussa kieriviä, ahkeria ja tuloksellisia eräoppaita, käsityöläisiä ja oluenpanijoita, mutta eivät voi olla, koska eivät pysyisi nykymaailmassa hengissä siten, hän ja hänen perhekuntansa.

Minäkään en pysyisi hengissä, jos minulla olisi liuta eläimiä ja pieni vuohilauma, joiden myötävaikutuksella pitäisin omaa pientä juustolaa ja myisin juustoja mukaville ihmisille (ikäville ihmisille sanoisin, että miten tuntuu kuin olisi ehekkiä ilmassa runsaasti, että yskittääkö teitäkin). Pitäisi syödä ne eläimet, tulisi kato, joka korjaisi elon, menisin edes ja sitten harmittaisi.

12 kommenttia:

  1. Minä välillä oikein kiljun (sisäisesti vaan) että voi helkutti kun olis rahaa niin voisin sitä ja tätä, ei mitään suurensuurta ihan vaan sellasta 'kävisin usein hesassa poitsua tapaamassa ja samalla ehkä teatterissa' 'viettäisin kuukauden mökillä meren rannalla (mieluiten syyskesällä)' ja 'ostaisin kukkia ja kirjoja ihan hyvällä omallatunnolla'...
    enkä pelkästään minäitelle vaan aika monelle muullekin tahtosin hyvää... jos ois sitä rahaa noinniinkurunsaammanpuoleisesti...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Näin on. Ei mitään suurensuurta ökyä ja mullistavaa luksusta, vaan ihan pientä ja hyväntahtoista.

      Poista
  2. NIIN se on! Raha perkele! Vaikka oravanpyörästähyppääjät sanovat, että se on vain tekosyy. Mutta rahatta elämiseen pitää olla terve ja vahva koko ikänsä. (Keski-iän ohittanut haaveilija ei usko tähän loputtomasti kykenevänsä...) Eikä sitä vuohitilaa ja juustolaakaan ihan ilman rahaa edes hankita.

    Kuvat on hienot ja loppulause loistava!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! :-)

      Tuo on ihan totta: silloin olisi parasta pysyä terveenä ja energisenä ilman onnettomuuksia tai muita vahinkoja.

      Poista
  3. Olipa jälleen hyvää pohdintaa!
    Mikähän ikävaihe se on että alkaa miettiä näitä vääriä valintojaan, ei tästä varmasti opojakaan ihan voi syyttää! Nyt ymmärrän että olisin halunnut olla valokuvaaja!
    Unelmat ja haaveet vaativat rahaa, niinpä! Ei sitä kovin paljon unelmia voi toteuttaa ilmaiseksi! Jotain kuitenkin!
    Tuo alin kuva on valtavan ihana! Mistähän tämäkin johtuu että ihailee lahoa venettä mutta miksei sitä näkymää kun katsoo peiliin aamulla eilisen-tytön juonteet kasvoilla niin se näky ei miellytä :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen varma, että sieltä peilistäsi katsoo aamulla paljon lahoa venettä ihanampi daami! :-D

      Olen iloinen siitä, että joitakin unelmia voi toteuttaa myös pikkuruisen siinä sivussa. Vaikka silloin vuorokausi on armottoman lyhyt aika...

      Poista
  4. Olipa hyvä lukea taas pohdintojasi!

    Joskus mietin näitä ihmisten 'olisin'-pohdintoja (ja ehkä omiakin sellaisia) ihmetellessä, että miksi sitten ei tee mitä haluaa, vaikka rahaa ehkä 'olisikin'. Ehkä hyppäykset pelottavat. Mitä sitten jos tekisin, mitä haluaisin, eikä elämä muuttuisi miksikään... itseään kun ei pääse mihinkään karkuun, ei edes sinne 'olisin'-maahan... Sama minä siellä odottaisi, samat haasteet vaikeudet. Pelko se meitä ehkä estää toteuttamasta unelmiamme. Turha pelko.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinpä. Syitä ja selityksiä on niin helppo keksiä.

      Toisaalta pelot saattavat olla hyvinkin realistisia. Tällaisina aikoina työpaikkojen ollessa kiven takana on syytä olla hyvin onnellinen siitä, jos on mahdollista tehdä töitä, joista saa ihan oikeaa rahaa, jota voi vaihtaa ruokaan ja asuntoon.

      Poista
  5. Ja sinä - oliSIT muuten hurjan hyvä kirjailija :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No mutta kiitos... ;-) Siinäpä yksi unelma, josta ei olisi perheen elättäjäksi... mutta vasemmalla kädellä kirjoitettua pöytälaatikkotavaraa on mukava kehitellä itsensä iloksi. :-)

      Poista
  6. Hmmm.. Pelottavan osuvaa pohdintaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. :-)

      Kerran erään kollegan kanssa pohdittiin, onnistuisiko maailma, jossa kaikki voisivat tehdä työkseen sitä, mistä eniten tykkäävät. Oli antoisa keskustelu! :-)

      Poista