sunnuntai 1. joulukuuta 2013

Kanikolmio- ja talvipupularaksalla


Varovasti = älä riko! Ei osaa lukea se. Mutta eikö olekin hieno pieni pullero!

Hippinävertäjille ei koko kesänä kelvannut hulppea, hirsistä rakennettu ikkunallinen koirankoppi. Sen alla oli paljon kivempi nukkua. Ja kun elopainoa alkoi kertyä (siis jänöille), ne kaivoivat leveämmät tunnelit, ja taas mentiin.

Talven kolkutellessa rannikkoseutua Herramies rakensi kaneille eristetyn kanikolmion (ei kuvassa) kahdella huoneella ja eteisellä. Kun Herramies heiluu raksavempeleiden kanssa, jälki on sitten viimeisen päälle eikä melkein, eli lootasta tuli niin komia, notta kelpaisi ruumisarkuksi vaikka voudille.

Sillä aikaa minä kirjaimellisesti painin verkkorullan kanssa, ja pihtien, porakoneen ja valittujen sanojen kanssa verkotin talvipupulan lattian. Välillä verkkorulla - joka painoi saman verran kuin minä - selätti minut ja repi pelihousut kirjamellisesti, mutta lopulta sisätilojen joka ainoa kaivuumahdollisuus oli eliminoitu.

Sitten alkoi sisustus. Portaat, heinäkehikot, oljet, havut ja vesikupit olivat helpoimmasta päästä, ja niiden jälkeen rakensin lymypaikkoja sekä keittiön vanhasta kaapistosta varayksiön. Vaikeinta oli tilkitä kolosia jänönkestävästi.

Ulkotarhaan kasasin muutamia piilopaikkoja ja tunneleita, jotta heillä olisi harrastusmahdollisuuksia ja temppurata. Yksi mänty jäi verkottamatta, minkä sain nopeasti tuta.

Kanit omaksuivat uuden kolmion saman tien, ja koko syyskauden päänsärkyyn vedonnut Brian Toukokuu sai kevättä rintaan.

8 kommenttia:

  1. Voi teidän Onnellisia Hippinävertäjiä, mitkä luksusolot! Olette todella paneutuneet tuohon asiaan!
    Tiedän tuon verkkorullapainin kun yritimme suojata omenapuita juurikin noilta Hipinävertäjien sukulaisilta.
    Voisinko tulla viettämään perinnejoulua tuonne pahnoille jos tuon oman kinkun mukana :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ilman muuta, tervetuloa! Ja sitten voimme laittaa lautasellisen joulupuuroa riihitontulle. :-)

      Omenapuut ovat ilmeisen himoittua tavaraa jänisten keskuudessa. Meinasi kohtaus tulla viime keväänä, kun mahtavat hanget sulivat ja sieltä paljastui kuorettomia omenapuita. Kyllä ne toipuivat, mutta lähtivät kasvuun tyvestä...

      Poista
  2. Nyt tässä asian vierestä kyselen, että soititko haitaria pikkukakkosen juhlakiertueella? Se oli vain välähdys, mutta voisin vaikka vannoa, että se olit sinä....

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Valitettavasti taitoni eivät ulotu kyseisen jalon soittimen hallintaan. Mutta reilut kymmenen vuotta sitten Herramies joutui kylmiltään näyttelemään tonttu Torvista Ylen joulukalenterissa. Se vasta oli välähdys se. Oli tekoviikset ja punaiset posket ja kaikkea.

      Poista
    2. Oli niin sun näkönen, meni nopiaa ohi...taidat olla kyllä ainoa, joka ymmärtää tuon jalon soittimen sielun... Minua suorastaan "blogimiittikiusattiin" viimeksi Marjalla kun paljastin Urhon aloittaneen hanuristiuransa....

      Poista
    3. Ja mehän tilataan Urho jatkossa blogimiittien lämppäriksi! :-D

      Poista
  3. Onnea uudella pupulalle ja pupulan asukkaille uudesta hienosta kodista! Tuo jänö töpöhäntineen on kyllä sieltä ihQuimmasta päästä! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Ne saivat sinne oikein perinteisesti leipää ja suolaa. :-)

      Hauskinta ikinä oli nähdä niiden tutustuvan ensilumeen, joka satoi meille pari päivää sitten.

      Poista