Riisuttu

Meillä ensimmäistä kertaa käyvät kysyvät, missä on meidän ullakko / varasto / tavarat. Vastaus on, että ei missään. Tässä talossa ei ole säilytystilaa.

Tarvitsimme puolilämpimän ulkovaraston, jonne olisi saanut kaiken sen sesonkitavaran, joka ei saa homehtua eikä ruostua: joulukuusen jalan, ylimääräiset tuolit, kulmahiomakoneen, luistimet ja niin edelleen. Mietimme, mitä tekisimme, kunnes päätimme toisin: vähennämme tavaraa niin paljon, ettei varastoa tarvitse rakentaa.

Vaikka käymme kaapit pari kertaa vuodessa läpi ja kierrätämme tarpeettomat sisällykset, olemme rakastaneet kirjoja ja haalineet niitä. Kun elämä maalla osoitti meidän tarvitsevan arkkupakastinta, oli tehtävä päätös: jotta pakastimelle saataisiin paikka, oli yhden kirjahyllyistä sisältöineen lähdettävä. Kirja kirjalta vuodatimme henkistä verta pakatessamme niitä kirppikselle-kavereille-hyväntekeväisyyteen-paperinkeräykseen, mutta vakuutimme kirjaston olevan olemassa. Kaikkea ei ole pakko omistaa. Kirjoista jäivät jäljelle vain ne, joihin palaamme kerta kerran jälkeen, ja kirjahylly myytiin pois.

Keittiön tarve-esineet priorisoitiin tulevan keittiöremontin alkusoittona ja yksi kaapeista lähti saman tien kiertoon kanilaan. Hyvin palvellut ruokapöytä myytiin erikoisemman pöytäratkaisun tieltä. Sohva lahjoitettiin päiväkotiin, jossa otettiin avosylin vastaan myös ylimääräiset kankaat, lastenkirjat ja lelut. Jääkaappipakastin vaihdettiin viinipulloon ja tilalle hankittiin pienempi, käytetty jääkaappi. Astioita, tauluja ja vaatteita myytiin jälleen kirpparilla. Muisto- ja lahjaesineet sekä tarpeettomat joulukoristeet lähtivät maailmalle. Nuottien kohdalla hengitin syvään, kuuntelin teokset vielä kerran mielessäni ja päästin sitten irti niistä, joihin en enää palaa.

Askeettisia emme ole, ismejä emme harrasta, varaston saatamme joskus rakentaa, mutta tarpeeton on tarpeetonta. Kirjan antaja ei asu kirjassa eikä muistoesineen lahjoittaja muistoesineessä. Se, mikä toimi 1990-luvulla, ei välttämättä ole käyttökelpoista 2010-luvulla. Pieneksi jäänyt on pieneksi jäänyt, epäsopiva ei sovi eikä liian rikkinäistä voi korjata. Tunnearvokkaista riittää toisinaan pelkkä digikuva, ex-velvollisuussäilytettävästä ei tarvita sitäkään.

Rakas joulupukki, olen ollut kiltti. Näin on hyvä. Älä tuo minulle mitään.