tiistai 17. joulukuuta 2013

Riisuttu

Meillä ensimmäistä kertaa käyvät kysyvät, missä on meidän ullakko / varasto / tavarat. Vastaus on, että ei missään. Tässä talossa ei ole säilytystilaa.

Tarvitsimme puolilämpimän ulkovaraston, jonne olisi saanut kaiken sen sesonkitavaran, joka ei saa homehtua eikä ruostua: joulukuusen jalan, ylimääräiset tuolit, kulmahiomakoneen, luistimet ja niin edelleen. Mietimme, mitä tekisimme, kunnes päätimme toisin: vähennämme tavaraa niin paljon, ettei varastoa tarvitse rakentaa.

Vaikka käymme kaapit pari kertaa vuodessa läpi ja kierrätämme tarpeettomat sisällykset, olemme rakastaneet kirjoja ja haalineet niitä. Kun elämä maalla osoitti meidän tarvitsevan arkkupakastinta, oli tehtävä päätös: jotta pakastimelle saataisiin paikka, oli yhden kirjahyllyistä sisältöineen lähdettävä. Kirja kirjalta vuodatimme henkistä verta pakatessamme niitä kirppikselle-kavereille-hyväntekeväisyyteen-paperinkeräykseen, mutta vakuutimme kirjaston olevan olemassa. Kaikkea ei ole pakko omistaa. Kirjoista jäivät jäljelle vain ne, joihin palaamme kerta kerran jälkeen, ja kirjahylly myytiin pois.

Keittiön tarve-esineet priorisoitiin tulevan keittiöremontin alkusoittona ja yksi kaapeista lähti saman tien kiertoon kanilaan. Hyvin palvellut ruokapöytä myytiin erikoisemman pöytäratkaisun tieltä. Sohva lahjoitettiin päiväkotiin, jossa otettiin avosylin vastaan myös ylimääräiset kankaat, lastenkirjat ja lelut. Jääkaappipakastin vaihdettiin viinipulloon ja tilalle hankittiin pienempi, käytetty jääkaappi. Astioita, tauluja ja vaatteita myytiin jälleen kirpparilla. Muisto- ja lahjaesineet sekä tarpeettomat joulukoristeet lähtivät maailmalle. Nuottien kohdalla hengitin syvään, kuuntelin teokset vielä kerran mielessäni ja päästin sitten irti niistä, joihin en enää palaa.

Askeettisia emme ole, ismejä emme harrasta, varaston saatamme joskus rakentaa, mutta tarpeeton on tarpeetonta. Kirjan antaja ei asu kirjassa eikä muistoesineen lahjoittaja muistoesineessä. Se, mikä toimi 1990-luvulla, ei välttämättä ole käyttökelpoista 2010-luvulla. Pieneksi jäänyt on pieneksi jäänyt, epäsopiva ei sovi eikä liian rikkinäistä voi korjata. Tunnearvokkaista riittää toisinaan pelkkä digikuva, ex-velvollisuussäilytettävästä ei tarvita sitäkään.

Rakas joulupukki, olen ollut kiltti. Näin on hyvä. Älä tuo minulle mitään.

10 kommenttia:

  1. Ihailuni, ihailuni!
    Olen yrittänyt toteuttaa luopumista yhdestä tavarasta viikossa... hmm, joskus menee useampi kiertoon, toisinaan ei lainkaan, kaapit on edelleen täysiä...
    Iloista joulunaikaa :-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Helmivarastot on niitä vaikeimpia. Vielä olisi Verstas, joka pitäisi käydä läpi... Se se vasta onkin luopumista! ;-)

      Iloista joulunaikaa sinulle myös!

      Poista
  2. Parit kuolinpesät kun on tyhjentänyt, tajuaa että yhden rakas tavara on toisen kaatopaikkajäte. Sillä silmällä on kyllä tervehdyttävää käydä läpi omaa "jäämistöään": jos mää nyt kuolen, niin tarviiko tätä kukaan?" Jos ei, eikä sillä itsekään ole vuoteen mitään tehnyt, niin kiertoon vaan.
    Kirjoista on kyllä karmaisevaa luopua. Toissa viikonloppuna lähti 4 pahvilaatikollista kirjoja kiertoon. Siltikin meille jäi 4 kirjahyllyä, jotka on täynnä kirjoja...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin totta. Kuolinpesien tyhjentäminen laittaa kyllä tosissaan ajattelemaan. Käärinliinoissa ei ole taskuja.

      Kirjoihin liittyy paljon muistoja ja erilaisia tunnetiloja, mutta nekin on niin henkilökohtaisia... Perijälle The Kirja on usein vain kirja.

      Poista
  3. Ihana postaus! Kirjat ja monet muut tavarat on tehty kierrätettäviksi. Minä juuri lähettelin kertaalleen lukemiani kirjoja 'joululahjoiksi' ja pistin mukaan viestin: 'saa laittaa eteenpäin'. Joistakin kirjoista tosin en henno luopua, kuten et tekstisi perusteella sinäkään. Ne on sitten juuri niitä henkilökohtaisia helmiä, joihin palaa uudestaan ja uudestaan.

    Ihanaa joulunaikaa Villa Valpuriin! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Kaisa! Loistava lahjaidea sinulla! Samoin ihanaa joulunaikaa!

      Poista
  4. Tämä kuullostaa järkevältä!
    Olen vasta suunnitteluasteella tavaroista luopumisessa. Sen asian olen oivaltanut ja oppinut että muistot eivät ole tavaroissa ja niistä voi ja saa luopua ihan hyvällä omallatunnolla!
    Meillä joulupukki kuuli että aikuiset eivät tarvitse joululahjoja!
    Onnellista Joulunaikaa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. On ilo helpottaa joulupukin taakkaa! :-D Onnellista joulunaikaa sinulle myös!

      Poista
  5. Hyvä meininki! Meillä myös verstaan raivaus edessä, vähitellen tyhjennellään taloa.

    VastaaPoista
  6. Olen nyt aika kateellinen. Meillä on oikea tavarapainajainen. Liikaa perittyä tavaraa joita raivoisan kierrätyksen ja roskiinheittämisen jälkeenkin on jäänyt liikaa sekä liian tiheästi kuolevat tai muuttavat sukulaiset, joiden tavaraa päätyy meille aina vaan.. Viimeisen puolentoista vuoden aikana olemme vieneet todistettavasti kuorma-autolavallisia tavaraa kaatopaikalle, kierrätykseen, hyväntekeväisyyteen ja kirpputoreille.

    VastaaPoista