sunnuntai 27. lokakuuta 2013

Maailman pienin hunajameloni

Keväällä kunnostimme talven runteleman kasvihuoneen jälleen uuteen kukoistukseen. Kannoimme sinne ravinteita ja uutta multaa pientä siltaa pitkin vinksallaan olevilla kottikärryillä.

Hankin hunajamelonin siemeniä ja istutin neljä (4) kasvihuoneen multiin. Niistä nousi yksi (1).

Suojasin pientä tainta kuivumiselta ja kannoin sille juotavaa lammesta. Varjelin sitä hallaöiltä peittelemällä sen harsolla iltaisin ja vapautin sen peiton alta aamuisin.

Taimi versoi yhä suuremmaksi ja tarvitsi tukea. Suikaloin vanhan lakanan hyötykäyttöön ja sidon vihreälle varrelle hellän mutta jämäkän paimensauvan, jonkä ympärille verso kiertyi ja kohottautui yhä lähemmäksi aurinkoa.

Poistin rikkaruohot ja kastelin kastelemasta päästyäni. Poistin lammen rannalta tarttuneet punkit jaloistani ja vesiliskot kastelukannun pohjalta. Iltaisin suljin ansarin oven, jotta taimella olisi hyvä olla. Aamuisin avasin oven ja päästi öisen kosteuden ulos.

Koitti syksy. Ympärillä olevat kurkut alkoivat lakastua. Tomaatit varisivat. Linnut muuttivat etelään. Ja lopulta kasvihuoneen nurkassa, hennon varren juuressa, lakastuneiden lehtien alla, nökötti ihan oikea hunajameloni. Tennispallon kokoinen. Maailman pienin.

Irrotin sen varovasti ja kannoin sisälle taloon kypsymään. Päivien aikana sen vihreä väri muuttui hitaasti keltaiseksi. Oli tullut aika avata hedelmä.

Jaoimme hedelmälihan koko perheen kesken, jolloin jokainen sai ruokalusikallisen. Hunajamelonin makeaakin makeampi tajunnan räjäyttävä maku lennätti meidät taivaaseen.

Pikku herkkua oli vaalittu keväästä syksyyn joka päivä lähes puolen vuoden ajan. Oliko se ollut kaiken sen vaivan arvoista?

No ei tietenkään ollut! Mitä te oikein kuvittelitte?!

12 kommenttia:

  1. No aivan varmasti oli sen arvoista :-D Ehkä ensi keväänä istutatkin siemeniä tusinan?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ensi kesänä istutan vain voikukkaa ja jauhosavikkaa! :-D

      Poista
  2. Luulen myös että se oli sen arvoista!
    Jospa tuossa pienessä melonissa ja siinä lusikallisessa tätä elisiiriä jonka teistä jokainen nautti oli uskomaton määrä energiaa ja voimaa jota se oli kehittänyt noin hellässä hoivassa ja huomassa!
    Saattaa olla ettette sairastu koko talvena näihin kurjiin kuume- ja nuhatauteihin jotka ihmisiä riivaavat!
    Toivotaan näin, mukavaa talviaikaa :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuota en tullut ajatelleeksi! :-D Samoin mukavaa talven odotusta, Vikki!

      Poista
  3. Skulle ønske jeg kunne lese bloggen din=) Ha en fin søndag=) Vibeke

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oj, tackar, snälla du! <3 Vi ska fortsätta med IG! :-)

      Poista
  4. Melonia en oo ikään kokeillut kasvattaa. Eikä ehkä siis kai kannatakaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Haapa on kyllä helppo. Ei siitä niin ruoaksi ole, mutta ainakin se kasvaa.

      Poista
  5. Hei, aivan ihana tämä blogisi! Löysin tänne Instagramin kautta ja kovasti viihdyn. Haaveilen itse maalle muuttamisesta sitten joskus, ja näitä tarinoitasi on todella hauska lukea.:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi kiitos, Anna! On hassua nähdä tuolta hallintapaneelin kävijämäärätilastoista, millainen määrä henkilöitä täällä piipahtelee, kun sitä luulee kirjoittavansa itselle ja kahdelle sukulaiselle.

      Tunnelmallista syksyn jatkoa sinulle! :-)

      Poista
  6. Akvis, voi kuinka ihanan novellin olet taas kirjoittanut! <3

    Hyvää marraskuuta maailman pienimmän hunajamelonin emolle! :)


    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, ihana Kaisa! Samoin sinulle hyvää marraskuuta!

      Poista