Siitä tietää syksyn tulleen, kun matkalla kasvihuoneelle huomaakin olevansa sieniretkellä. Kompastuin kantarellien ja lehmäntattien kautta voitatteihin ja sinkosin ne paistinpannun kautta suuhun.Tämän pienen keskeytyksen jälkeen jatkoin matkaa kasvihuoneeseen ja keräsin puolet rosmariineista valtaisaksi kimpuksi. Sen kun kuivattaa, niin suku ja naapurusto pysyvät rosmariinissa koko talven ja lopputalvesta sillä lämmitetään hellaa.
Basilikat eivät ole syksystä toistaiseksi millänsäkään, joten niidenkin suhteen eletään vielä omavaraistaloudessa. Ensimmäisen hallayön kynnyksellä meidän keittiössä tullaan vääntämään pestoa niin että kohina käy.
Ruoanhakumatkalla ovat olleet myös kauriit ja peurat. Liljaloistosta ei tänä kesänä ole tarvinnut kärsiä, mutta nuppujen anatomia on tullut tutuksi. Enpä ole ennen tutkinut niiden poikkileikkausta. Tuon töpön kun sutaisisi vesiväreillä ja painelisi kartonkiin, niin vallan hienoja kortteja siitä ihminen saisi.
Taidat olla mestari tässä positiivisessa ajattelussa :) Tarkoitan miten käännät voitoksi kaikki luomakunnan ymmärtämättömien tekemät touhut!
VastaaPoistaUpeat ovat kasvustot!
Luonto käy päälle sivuilta (kauriit), päältä (tuhohyönteiset), alta (myyrät) ja sisältä (kasvitaudit), mutta ne eivät ikinä voi viedä sarkasmiamme. Ja tämän kun sanon, niin jo kohta on joku kiiltäväsiipinen sarkasmikuoriainen imemässä sitäkin vähää pois. :-D
VastaaPoistaMahtavat basilikat sinulla :D Juu, olet kyllä positiivisuuden perikuva... olisi paljon opittavaa siinä asiassa :D
VastaaPoistaNo jaa... Aamu aamulta nuppuja on vähemmän jäljellä. Sorkkajalat ovat reitilleen uskollisia.
VastaaPoista