Olen koko kesän vaalinut Herkkukeskittymän parsakaalirivistöä. Kolean kesäsään vuoksi idut puhkaisivat siemenet ja yläpuolellaan makaavan multapeitteen myöhässä, lehdet ja varret venyivät täyteen mittaansa vasta elokuussa ja sato antoi odottaa itseään.
Viimein syyskuun puolivälissä ensimmäiset pulleat parsakaalin kukinnot näyttäytyivät lehtien lomasta. Koska Silläsipulit olivat tulossa päivälliselle, ajattelimme tarjota heille vasta poimituista parsakaalista tehtyjä herkkuja, mutta Kohtalo puuttui peliin.
Tämän pienokaisen jaoimme Herramiehen (lasten keksimä nimitys, mielestäni ihan tehokas) kanssa illalla ja söimme sen sellaisenaan. Mikä maku ja rapsakkuus! Siitä olisi saanut erinomaista vaikka mitä!
Turha jäädä tämän enempää märehtimään parsakaalia (tai liljoja tai ruusuja tai kärhöjä tai borlotto-papuja) - Kohtalo tekee sen puolestani.
Voi ei ...
VastaaPoistaVoin kuvitella, miltä tuo on tuntunut :/
Onneksi pääsimme sentään maistamaan! Oma vikahan se on, kun ei aitaa kaikkea, mutta se tulisi ihan törkeän kalliiksi ja olisi kaupan päälle vaivalloista.
VastaaPoistaVoisin melkein itkeä puolestasi, HARMI!
VastaaPoistaVikki, ajattele, miltä Kohtalo maistuisi. Se on marinoitu parsakaalin lisäksi liljoilla ja ruusuilla!
VastaaPoista