Voisinpa melkein pettyä siitä hyvästä, että tämä kehäkukkalajike ei tuoksunut yhtään. Kylvin niitä sen vuoksi, että ne ovat luontaisia ötököiden karkoittajia kasvimaalla, mutta myös siksi, että lapsuudessa niiden tuoksu oli hurmaava.
Regressiot jäivät saamatta, flash backit haihtuivat savuna ilmaan ja deja vu loppui ennen kuin oli alkanutkaan. Ei hajun pilkahdustakaan, ei mihinkään aikaan vuorokaudesta eikä missään vaiheessa kukintaa.
Mutta tuo oranssi väri on ollut aivan huikea neonväripilkku. Se näkyi pihan perältä sisälle taloon ja väritti vihersalaatin kauniiksi.
Samaa väriä löytyi suiposta paprikasta, joka tällä hetkellä antaa satoa mukavasti. Peruspaprika kärsi liiasta kosteudesta ja chili ei oikeastaan inahtanutkaan, mutta tämä oranssi lajike on toiminut hyvin. Ja se maistuu yhtä makealle kuin se on värikäs!
Allergikot vie kukistakin tuoksut >:-/
VastaaPoistaEikö vain ole omat paprikat ihanan makeita! Kaupan versiot harvoin pääsee lähellekään.
Onpa upeat värit! Ehkäpä paprikaa ensi vuonna: kun taas jostain on opittu jotain, voi kokeilla epäonnistumisia seuraavissa ;)
VastaaPoistaUlla, omat paprikat on tosiaan parempia kuin karkki.
VastaaPoistaKivistön Mari, suosittelen lämpimästi tuota oranssia suippoa. Se oli Pirilän Kukkatalon itse kehittämä lajike, aivan erinomainen.
Kiitos kannustuksesta, pitää laittaa ensi vuoden listoille. Meillähän sitten olikin lopulta jokunen paprika kasvamassa, vaikka itse kuvittelimme kasvattavamme chiliä, jonka kuvittelin taimitarhassa ottavani viereisestä basilikataimilaatikosta ja vasta maksettuani tajusin, että olin lunastanut jotain muuta kuin basilikan. Yhtä kaikki: hedelmä ei ollut kummoinen. Ensi vuonna parempi onni.
VastaaPoista