Sitä ennen oli kuitenkin pikkuisen puuhaa. Sain vapaasti valita kahdesta vaihtoehdosta: käytänkö isoa ja painavaa lapiota, jolla heinätupot kyllä lähtevät, mutta jonka kanssa kaadun itse joka kerta, kun yritän työvälinettä nostaa. Vai käytänkö kevyttä höyhenlapiota, jonka kanssa heiluu ilolla, mutta joka ei tehoa ruohikkoon.Selkä ehdotti höyhenversiota, kämmenet rukoilivat rautapunnusta. Jälkimmäiset hävisivät. Töissä ei onneksi vähään aikaan tarvinnut kätellä ketään, eivätkä rakot siten turskahtaneet sivullisten kengille.
Kyllä kuitenkin kannatti perunoida! Suu tärkkelyksellä on mukava muistella kevään maankääntöpuuhia. Ensi keväänä Timo menee kuitenkin vaihtoon ja tilalle etsitään jotain maukkaampia poikia.
Aika hurja ja puistattava ajatus että rakot purskahtaisivat kengille *väristelee* :)
VastaaPoistaSuositten Siikliä! Ne ensimmäiset ovat melkein kuin karkkeja kun niitä on oikein odottanut :)
Siiklejä kokeiltiin myös, mutta täydellisen lajikkeen etsintä jatkuu vielä. Tänään tehtiin tähteeksi jääneistä siikleistä teeleipiä illaksi ja se toimi hyvin! :-)
VastaaPoista