keskiviikko 19. helmikuuta 2014

Rabbitfulnessia terapiakanilassa

Terapiakanien ulkoiluhetken talviriehaa.

Nävertäjien käyttäytyminen on kiehtovaa seurattavaa. Pupulapset vaappuvat uteliaisuuden ja suojautumisvaiston välillä, toiset rohkeammin ja toiset aremmin. Kun aikansa istuu kanilan lattialla tarkkailutehtävissä, saa kohta tuntea käsissään pikkupupun nenästä puskevan lämpimän puuh-ilmavirran. Sitä seuraa varovainen luplutus pikku kielellä. Käsivarren päälle kurkottavat kaksi etukäpälää ja niitä seuraavat valtavat korvat. Hampaat testaavat takin nappeja. Pieni ruumis venyy ja venyy, kani kurottuu varpailleen karvaiseksi ballerinaksi, uskaltaisiko, etsä uskaltaisitsä.

Poikaset vieroitettiin emoista ja siirrettiin Brian Toukokuun huostaan. BT on osoittautunut hoivaavaksi isäksi, joka nuolee hellästi pentujaan, ja pennut käpertyvät silloin onnesta ymmyrkäisiksi palloiksi. Välillä BT haukottelee (jos ei oma stressi ole lämpöpuhinaan tai varovaisluplutukseen haihtunut, se lähtee viimeistään silloin, kun näkee kanin haukottelevan) ja sitten se nukahtaa poikasten kiipeillessä selässään.

Emokanit huokaisivat helpotuksesta päästessään omaan rauhaan. Yksi poikasista protestoi yrittäen kiivetä pystysuoraa väliseinää pitkin takaisin, ja seikkailija piti palauttaa omalle tontilleen. Et orava ole sinä!

Terapiakanila auttaa kaikkeen. Sieltä saa matkaevääksi yhden elämänohjeen: lämpimintä on yhdessä. (Ja juo vettä.)

6 kommenttia:

  1. Komeat kanit teillä! Pikkupuput ovat kyllä varsinaisia oravia. Ei riitä, että tiheää verkkoa on metrin korkeudelle asti. Sinne kiivetään vips ja sitten pusertaudutaan muutaman sentin läpimittaisesta reiästä läpi. Ihme otuksia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! :-)

      Joo, siellä kaiken karvan sisällä on varsin ohut eläin, joka venyy kuin kumi ja joustaa joka suuntaan. Ne tosiaan menevät minimaalisen pienistä rei'istä läpi. Yksi sankari oli tikistäytynyt heinähäkkiinkin ilman mitään vaikeuksia.

      Poista
  2. Voi vitsiläinen!
    Onko semmosta murhetta olemassakaan, joka ei tuolla terapialla hellittäisi otettaan?
    Sulla on täällä aivan mahtavia tunnelmakuvia. Ihana päästä mukaan näihin hetkiin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ainoastaan heinänuhaan tuo kuivilta heiniltä tuoksuva terapiakanila ei ole vielä tehonnut.

      Kiitos lämmittävästä kommentista, Kaisa! :-)

      Poista
  3. Ihania veitikoita! :)

    Ja huomaan, että teillä on luntakin siellä - ja PALJON! Vähän hei epistä ;)

    Mukavia hetkiä sinne! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Monta senttiä oli! Mutta nyt pilkottaa nurmi, kun leudot tuulet puhaltavat sieltä lounaasta.

      Mukavaa uutta viikoa sinulle! :-)

      Poista