.JPG)
Maalla on mukavaa! Me maalaiset ollaan niin herttaista porukkaa! Mansardikattoiset puutalot on - iik - niin ihania! Ja jos pihalta löytyy jotain ruosteista - tupla-iik!
Nythän on kuitenkin niin, että kolikolla on aina kaksi erilaista puolta. Maalaisidyllilehtien tunnelmakuvista ei välity se, mitä on kuvien takana. Minäpä kerron: siellä on ihkuuden lisäksi työtä.
Kun otan kuvan villasukkajaloista takkatulen loisteessa, on siinä tunnelmaa, ja jos ei ole, niin filtterillä sitä saa. Kuvaa edeltäneenä hetkenä olen kuitenkin iskenyt terassikiveyksen jäätä petkeleellä, lapioinut lunta, kantanut metsänreunasta pikkukiviä ämpärillä, koska kottikärryt eivät siihen näillä keleillä pysty, ja ripotellut hiekoitustarpeita ympäriinsä vain hakeakseni uuden ämpärillisen. Sellaisesta ei saa rustiikkeja maalaisromanttiskuvia, ainakaan näin pimeällä.
Takkatulikuvan jälkeen lähden kantamaan puita liiteristä, jotta seuraavana päivänä voin lämmittää niillä taloa, ja vaihtamaan eläimille olkia-heiniä-vettä. Kuulemme työkavereilta, mitä eilen tuli telkusta - itse emme muista, milloin olisimme viimeksi ehtineet televisiota katsoa.
Kanat: työtä.
Kanit: työtä.
Piha: työtä.
Peurat: työtä.
Peurat: työtä.
Keittiöpuutarha: työtä.
Puutalo: työtä.
Kaikki niin rakasta, merkityksellistä, antavaa, tärkeää, ihanaa, vapaaehtoista, aitoa työtä. Jos elantomme olisi tästä kiinni, työn raskaus olisi potenssiin jotain ihan muuta, mutta merkityksellisyys lienisi vakio.
Yhden kerran kolikon molemmat puolet ovat kuitenkin olleet täsmälleen samanlaiset: kun pihalampi peilisileäksi pinnaksi jäätyi. Ylemmän kuvan toisella puolella on ainoastaan Herramies ja kaksi pientä hokkarihemmoa. Eikä yhtään työtä.
.JPG)
Niin oli maalaisromanttista rustiikki-idylliä, että metsän eläimetkin tulivat karkeloimaan kanssamme.
Onpa teillä idyllistä! Eläin - iik!
VastaaPoistaTuo maalla-asujan työmäärä on vähän samanlainen kuin kireälle mitoitettu pankkilaina: onnistuu, jos kukaan ei sairastu eikä mikään mene pieleen.
Meillä laitettiin elukat välillä pois, mutta ensi kesänä sitten taas... :)
Tuo hirvi oli myös pörröinen ja söpö! Iik! :-D
PoistaPankkilainavertaus on osuva! Koko muun perheen yhtäaikainen yrjötauti silloin, kun lunta tulee taivaalta ennätysmäärä ja puoliso on työmatkalla - siinäpä kurkistus niihin hetkiin, joista syntyy pysyviä muistoja.
Kivaa, odottelen ensi kesän elukkapostauksiasi! :-)
Eiks ne lihavat ole leppoisia, eikä me maalaiset?
VastaaPoistaMutta ainahan voi muuttaa lähiöön ja syödä marketin tarjoamaa, 8 päivää vanhaa kalaa, kuten iltapäivälehdet meitä tänään valistivat. Choises, choises!
Se sinun termisi "vintage-kala" on kyllä mitä osuvin.
PoistaIIk idyllistä mutta aaah niin työteliästä :D Mä haaveilin omasta työleiristä ja nyt mulla on sellainen: puulämmitys ilman juoksevaa vettä- työtä, puutalo ja iso piha - työtä, työtä, eläimet ja rakennusprojektit -lisää työtä <3 <3 <3 ei tartte istua itsekseen kaupungissa ja pyöritellä peukkuja :P
VastaaPoistaJuuri näin! Ja sitten, kun iltaisin pääsee nauttimaan hohkaavan tulisijan lämmöstä, on maailman onnellisin. :-)
PoistaNiin hieno teksti taas ja niin todenmukainen! Maalla asuminen on juuri tuota. Mutta jostain syystä ei varmasti voisi vaihtaa päivääkään pois...
VastaaPoistaHaaveilen siitä päivästä, että minäkin saisin taas olla virallisesti maalainen, tai niinkun itse tykkään asian sanoa, 'mehtäläinen' :) <3
Kiitos, Kaisa! Sinulla oli kyllä hienoja kuvia blogissasi sieltä maalta.
PoistaMaalaisuusasteita lienee erejä. Itse kaipaan sitä, että kaupunki on ulottuvilla, mutta enää en haluaisi asua sellaisessa paikassa kuin joskus: ikkunasta ulos kurkatessa ei koskaan tiennyt, onko kesä vai talvi.