Virikkeitä kanalasta

Villa Valpuri - herkkuja hanurista. Silläsipulit tarjosivat virikkeen tuolle mainiolle sloganille, joka pitää painaa käyntikorttiin. Iskulause sopii kanalan lisäksi myös kasvimaalle, koska viljely tässä kuivuudessa ja näillä routamäärillä on ihan hanurista.

Kanat munivat munintapesään (kuvassa, katto on poistettu kuvauksen ajaksi) edelleen munan per päivä, vaan kertaakaan emme ole joutuneet pulaan. Jos aamupäivällä jääkaapissa on 60 munaa, on ne iltaan mennessä syöty parempiin suihin ympäri pitäjää. Ystävät tietävät jo, mitä lähettämäni tekstiviesti, ”munaa saatavana”, tarkoittaa, vaikka yksi tavu viestistä jäisikin kiireessä kirjoittamatta.

Tässä kuvassa Nanna esittelee orsille johtavia tikkaita. Kanalassa pyöriessä on tullut mieleen, että kanamaailma on tunnut kieleemme runsaasti aineistoa. Jotta saisimme selville miksi, palatkaamme jälleen Suomen ensimmäisiin asukkaisiin.

Koska Goa’ulilla, Virpillä ja Pirkitalla ei talven pimeydessä lopulta ollut paljonkaan puhuttavaa toisilleen ja ainoa korvin kuultava fraasi oli Pirkitan pisteliäs mitä minä sanoin, oli ruvettava keksimään jotain muuta puhuttavaa. Virikkeinä tarjolla oli ainoastaan pari kanaa, joista sitten reviteltiin.

Goa’ul seisoi kukkona tunkiolla ja väitti saaneensa kannuksensa ennakkoluulottomuudestaan. Hänen mielestään Virpillä ja Pirkitalla ei ollut olosuhteissa nokan koputtamista, sillä nämä olivat ihan vapaaehtoisesti tepastelleet peräkanaa hänen jäljessään susirajalle - tai no, munalukolla rekeen kiinni lukittu Pirkitta siinä siivellä. Virpin mielestä matka oli tyssännyt kuin kanan lento ikiroudan tullessa vastaan ja että näissä lämpötiloissa sai alvariinsa olla kananlihalla, että Goa’ul oli ihan yhtä keltanokka kuin kaikki muutkin, eikä voinut tästä asuttamisesta ottaa minkäänlaista sulkaa hattuunsa. Ihan turha oli kukkoilla.

Goa’ulin mielestä asiasta ei kannattanut enää virittää mitään kukkotappelua, koska pohjoisen asuttamisesta oltiin jo keskustelu nokatusten. Täällä sitä nyt oltiin ja asutettiin, eikä siihen pitäisi kenelläkään olla nokan koputtamista. Itsepä Pirkitta ja Virpi olivat marssineet hänen perässään kuin kanalauma, johon Pirkitta, että siitä asiasta hänellä oli kyllä vielä kana kynittävänä. Goa’ul sanoi, että oltiin sitä nyt niin nokkavia - tuollaiset olivat tyypillisiä Pirkitan kotkotuksia ja vaikkei hän moisesta kanamaisuudesta yllättynytkään, niin jokin nokkimisjärjestys tässä sentään piti säilyttää!

Pirkitan mielestä Goa’ul oli säntäillyt kuin päätön kana ja että tuollaiset olisi pitänyt höyhentää jo kauan ennen routarajaa. Virpin mielestä roudan keskellä villiyrttien kasvu edistyi tipuaskelin eikä mitään tiedonjyviä niiden hyötykäyttöön ollut tarjolla. Goa’ul sanoi, että ainoana pesämunana heillä oli nyt positiivinen asenne, joka erotti jyvät akanoista, joten oli turha kyyhöttää nurkassa kuin kanat orrella. Pirkitta nakkeli niskojaan ja sanoi, että tässä on nyt laitettu kaikki munat samaan koriin eivätkä Goa’ulin ajatukset olleet varsinaisia kultamunia. Nokittaa nyt toiset heti kukonlaulun aikaan munia keräämään, vaikka näillä liukkailla meinaa yhtenään lentää pyrstölleen, eivätkä kanat edes muni kun on ns. talvi. Goa’ul voisi hänen puolestaan vaikka miettiä, kumpi oli ensin, muna vai kana, niin saisi jotain oikeaa tekemistä.

Goa’ul otti siitä nokkiinsa.