Lumi suli, peurat tuli

Lumien mentyä jolkottelivat Majis ja Muttapää Kohtalon vanavedessä pihamme poikki.
"Tässä oli viime kesänä kukkapenkki, muistatko?"
"Joo, siinä kasvoi keltaisia kukkia."
"Niin tai olisi kasvanut, jos ei oltais syöty niitä kaikkia!"
"Ähä!"

"Minä söin tästä jo kaiken itävän. Mennäänkö katsastamaan hevoskastanjat?"
"Me syötiin ne viime vuonna."
"Terijoen salavat?"
"Syöty."
"Päärynäpuut?"
"Syöty."
"Liljat?"
"Ei ne vielä kuki, hölmö!"
"Marjapensaat?"
"Kiinni veti! Odota, syön ensin nämä taimet täältä kastelukannun alta."

Hei sitten, lumi!

Perjantai  19.4.

Lauantai 20.4.

Sunnuntai 21.4.

"Teidän pihalla on Suomen eniten lunta", puuskahti yksi jos toinen vieras.

On erikoinen tunne, kun kahlaa sääriään myöten lumessa peippojen laulaessa taustalla. Perjantaina pääsi vielä hiihtämään tiluksilla, mutta sunnuntaina suljettiin jo pulkkamäkikin.

Voi mikä onni ja autuus, kun lumen alta löytyivät ruusut ja niitä pääsi taas leikkaamaan!

Jouluisempaa kuin jouluna

Katselimme yhdessä Bartholomeuksen (tomaatintaimi) kanssa, kuinka huhtikuinen lumipyry peitti kasvihuoneen ja jo tummaksi kostuneen lammen jääkuoren.

Illalla tuuli tyyntyi ja mustarastaiden vuorolaulu täytti metsän. Illan hämyssä joutsenpariskunta lensi siivet kahisten ja haikeasti laulaen (klaa-klaa, pitäkää tunkkinne!) tilusten poikki kohti etelää. Niin mekin olisimme Bartholomeuksen kanssa tehneet, jos olisimme voineet.

Aamulla maisema oli kuin joulupostikortista huurteisine puiden oksineen ja sumuisine peltoineen, jotka tuskin erottuivat sinisenvalkoisesta ympäristöstään. Batholomeus avasi esikasvatuspotissaan ensimmäiset kukkansa.

Kenen idea oli viedä lumikolat varastoon?

Remontoin mieleisekseni

Tuleva kanalamme se tässä komistelee! Vaatii pientä laittoa, ja nyt on laiton hetki käsillä: näillä pakkasilla kaikki eläväinen tuolla puunpalojen seassa on vielä kohmeessa.

Mietin kesäkanalan paikkaa ja keksin hyödyntää puuliiterin sisällä olevan ovellisen pikkuhuoneen, joka on täpösen täynnä sikin sokin heitettyä puutavaraa.

Vietin pääsiäistä pinoamalla laudankappaleita liiterissä ja yrittäen väistellä Puumala-virusta. Rakennusvaiheessa on näköjään säästetty kaikki, jopa 3 cm x 3 cm palaset. Kyllä niillä muutamat makkarat toki paistaa, mutta isompi homma kerätä niitä ja siirrellä paikasta toiseen.

Lautojen joukosta paljastui mm. vasara, pesusieni, myyntipakkauksessa oleva hanan osa, ampiaispesiä, kangertelevia hämähäkkejä ja muurahaisia (eikö niitä mikään tapa?) ja jyrsijöiden jätöksiä. Vielä on pinoa sen verran jäljellä, että sieltä saattaa löytyä myös raksajamppojen unohdettuja kesäapulaisia.

Lumen ja ikiroudan vielä koristaessa näitä leveysasteita ehdimme hyvin suunnitella ulkotarhan ja mikä tärkeintä - sitä varjostavat istutukset. Yöpakkasten mentyä siivekkäät saavat asettua majaksi.

Pihahiihtäjäkausi on avattu

Keväthanget ovat saaneet jänisten lisäksi liikkeelle myös pihahiihtäjät. Tämän lajin edustajat ovat virkeitä ja ennakoimattomia, niiden reviiri on laaja ja niiden puuskuttavan ääntelyn saattaa kuulla erityisesti aurinkoisena iltapäivänä.

Vuosi sitten näihin aikoihin näimme värikkään naaraan hiihtävän talomme kulmalta pihamme poikki. Naaras oli sitonut laudankappaleet jalkohinsa, mikä sai hänet tuntemaan itsensä pihahiihtäjäksi vailla rajoja. Huis vaan grillimajan ohitse, hei vaan olohuoneen ikkunan alta!

Tänä vuonna liikkeellä oli arka koiras, joka liikuskeli kasvihuoneen ympärillä.

Pihahiihtäjät ovat ottaneet jokamiehenoikeudet omiin käsiinsä  ja nyt jännitämme, mahtaako heille tulla niin kylmä, että pistävät nuotion pystyyn omenatarhaamme.

Esikasvatuskausi on avattu

Ensimmäiset kevätkylvöt on tehty! Kaksitoista pientä Sungold-tomaatin siementä (Bartolomeus, Matteus, Filippus...) selvisi postissa ja päätyi leposijalleen tänne Pohjolan multiin.

Niiden kanssa lepäävät rauhassa kahden eri chililajikkeen siemenet sekä pari valkosipulin kynttä. Esikasvatus on varsin maltillista, koska tiedän jo etukäteen, että aikaa taimien kouluttamiseen ei tule olemaan.

Kunpa aurinko houkuttelisi siemenet itämään ennen kuin ne tulevat maaksi jälleen. Mikään ei ole sen lohdullisempaa kuin nähdä pienten sirkkalehtien avautuvan ja uhmaavan kevättalven pakkasia. Siinä on lupaus alkukesän huumasta ja loppukesän voipuneesta sadonkorjuusta.

Meillä. On. Lunta.

Oheinen kenguru kävi kavereineen meillä tammikuussa. Oikeassa alareunassa näkyvä tuija kasvaa kukkapenkissä. Etäisyyttä eläimeen on liian vähän.

Valtavat hanget ovat nyt ilmeisesti rajoittaneet sen kulkua, joten ihan päivittäinen vieras se ei tällä hetkellä ole. On meillä kuitenkin yksi jänis ja yksi kettu ja yksi sellainen pöllö, joka laulaa aamuyöstä "huu".

Tuli viikonloppu. Olisiko tehnyt mieli oikaista sohvalle, nostaa jalat ylös ja lukea kirjaa? Levähtää hetki ja kerätä voimia tulevaan viikkoon? Saahan sitä haaveilla.

Tämänkertaiseen lumen luontiin ei kola pystynyt, joten lumi oli siirrettävä lapiolla. Puoli taloa lapioitiin lumen alta seisaaltaan ja toinen puolikas polviltaan. Välillä täytyi lapiokin heittää hankeen ja kaivaa lunta käsin.

Tiluksillamme on lumivuoria. Jos kevät tulisikin, ei se niiden takaa näy.