Märät rääpäleet nostettiin keinoemon lämpöön ja niiden untuvat pörhistyivät muutamassa tunnissa. Ruoaksi niille tilsattiin keitettyä kananmunaa ja vähitellen siirryttiin niasiinilla terästettyyn tipurehuun. (Herramies ilahtui keväällä löytäessään tonkallisen oluthiivaa puuliiteristä, mutta minä siihen, että se on ankoille hei.)
Mutta kuka opetti ne uimaan?
Heinäsorsa. Yksinäinen naaras, joka päätti ryhtyä äidiksi ankanpoikasille. Hälle tuotti huolta se, että ankat kutsuttiin iltaisin Ankkalinnaan, koska hän oli hyvin ihmisarka. Siinä sitä sitten päivystettiin koko yö ottolasten lähellä ja aamulla hän riemuitsi, kun sai viedä poikaset vauvauintiin.
Päiväaitauksen rakentaminen on sen verran pitkä, polveileva, monitahoinen ja tylsä juttuaihe, joten mainitsen tässä vain, että ei. Ja sitten eräänä iltana kavereiden luota kotiin palattuamme ankkoja ei ollut missään. Tiesin, miten siinä oli käynyt, joten suunnistin lähimetsiin viheltelemään.
Ei mitään.
Naapurin koirakin auttoi etsinnöissä, mutta tuloksetta. Muutamien päivien kuluttua toinen naapuri tuli kysymään, olikohan ne mahdollisesti teidän ankkoja, kun heidän lammessaan oli kuusi ankkaa ja villisorsa. Joo, oli ne. Huom. imperfekti.
Päivät vierivät, viikot kuluivat. Tyhjän ankanpesän syndrooma nosti päätään, mutta kiertyi lopulta kerälle ja asettui taka-alalle.
Kuuden viikon kuluttua toinen naapuri näki ne järvellä kaksi kertaa niin isoina kuin niitä johdatteleva sorsa. Kävin haravoimassa lähimaastoa, mutta järvi oli valtava, eikä toivoa jälleennäkemisestä juuri ollut.
Meillä oli siinä vaiheessa jo uudet lohtuankanpoikaset (jotka nyt ovat kasvaneet isoiksi, tottelevaisiksi ja paikkauskollisiksi).
Voi miten mukavaa, kun ilmoitit olemassaolostasi :)
VastaaPoistaOlipa tarina, mielenkiintoinen tarina. Kuinkahan niitten on käynyt, ettei vaan kettu tai joku muu viirusilmä olisi löytänyt.
Tavataanhan taas :)
Hei! Löysin blogisi, joka on oivaltava ja ankkoineen kaikkineen tosi mielenkiintoinen. Jos innostut jatkamaan postailua, laittaisitko minulle viestin: isopahkala@leikiten.fi. Yritin liittää blogisi bloggerin lukuluetteloon, mutta se ei huolinut :( T. Pauliina
VastaaPoista