Iltahuuto

Kun aikansa asuu paikassa, jonne navigaattori ei paista, ihminen lopulta kokee olevansa jos ei nyt aivan yhtä niin ainakin puoltatoista luonnon kanssa ja maalaistuu. Hän asettelee kynttilälyhtyjä tammen oksille ja lakkaa tilaamasta sanomalehtiä, koska postilaatikolle on niin pitkä matka.

Kumisaappaat ovat käytetyimmät jalkineet ja lapio käytetyin työkalu. Näissä romppeissa työkaverit eivät tunnistaisi, vaikka kättelisin heitä. Maalaisuutemme myös kuuluu, minkä kolmivuotias todisti tänään kaupungilla: "Äiti, katso, raitiojuna!", johon sisko: "Eli retikka!"

Punkkitarkastus on jokailtainen toimenpide: milloin niitä löytyy hiuksista, milloin selästä. Parasta niissä on, että kiinnittymisen jälkeen ne eivät vipellä, jolloin lievästi araknofobinenkin pystyy ne irrottamaan. (Sivunmennen sanoen siitä toimenpiteestä kuuluu raks.)

Ruumiin haju kasvimaalla kuuluu asiaan. Sieltä ei silti löydy edellistä asukasta, vaan katso: sehän on mädätetystä nokkosesta tehty lannoitevesi, jonka aromi niin iloisesti nenään tuoksahtelee.

Koska se perheenjäsen, jolle on eniten asiaa, on aina tilusten toisessa päässä, sana kulkee huutamalla. Koko Ib-vyöhyke saa tuta, mitä meillä milloinkin syödään ja ovatko meidän mansikat eli tomaatit eli perunat jo kypsyneet eli eivät.

Naapureiden kesäiltaa sulostuttavat myös kolmivuotiaan tarkat havainnot, jotka huudetaan estoitta pihan poikki vanhempien kuultavaksi. Täysillä. Ja kuten nuorimmaisilla on yleensä tapana, samaa asiaa jankutetaan niin kauan, että sanoman uskotaan menneen perille, oli kohinaa miten paljon tahansa. Tähän tapaan (etäisyys 40 metriä, tuulennopeus 3 m/s):

- ÄITIII!!!
- NO?
- KANA KAKKAA!
- AHA.
- ÄITII, KANA KAKKAA NYT!
- Selvä.
- SEN KAKKA NÄYTTÄÄ LÖYSÄLTÄ! ÄITIII! KANALTA TULI LÖYSÄ KAKKA!
- ...just...
- ÄITI, TULE KATSOMAAN! SE ON VARMAAN RIPULIKAKKAA! ÄITIII! MINÄ LUULEN, ETTÄ KANALTA TULI RIPULIKAKKAA! ÄITI, KUULITKO! KANAN LÖYSÄ KAKKA SAATTAA OLLA RIPULIKAKKAA! TULE ÄKKIÄ KATSOMAAN!

Toivottavasti naapureilla ei ollut iltapala meneillään.

Danny ja nävertäjät

Kukko oli olewanansa joksikin pöyhkeä. Z. Topelius: Luonnonkirja

Siinä on syynsä, miksi tämä kuva on otettu verkon tältä puolen. Mamman pikku Danny on nimittäin löytänyt itsensä, identiteettinsä, kukkoutensa ja neljä Armia. Kanalaan ei ole enää muilla asiaa kuin minulla, armoitetulla ruoantuojalla. Mielelläni en silti jää sinne kameraa ropaamaan ja luulenpa, että kohta on pakko sanoa kukkoilijalle hyvää-päivää-kirvesvartta.

Kanoja pakoon puikkinut nuori kukko on kasvanut elämänsä keväästä kanalauman puolustajaksi. Tarmokkaasti se jakaa ruoan kanoille ja huolehtii, ettei yksikään mustarastas tule tiluksille koko kylän siitä kuulematta.

Herraskukkona se huolehtii, että ainakin neljä kanaa pääsee iltaisin orrelle, mutta sitten sen kärsivällisyys loppuu ja se rynnistää perässä tikkaille, ettei ainakaan jäisi viimeiseksi.

Siinä, missä talitintit sanovat nykyisin titityyn sijasta "tity", on myös Danny trendin aallonharjalla. Se sanoo "kukkokuu".

Näwertäjillä oli kaksi pitkää etuhammasta, joilla he kaswikunnasta näwertäwät enimmän ruokansa. Z. Topelius: Luonnonkirja

Pupulasta löytyy sen sijaan oikeita pehmoeläimiä, jotka ovat kesyyntyneet silitettäviksi. Kun ne kuulevat ihmisten ääniä, ne ryntäävät saman tien katsomaan, kuka on tulossa ja josko olisi herkkua tarjolla.

Jos nämä nävertäjät osaisivat puhua, niillä olisi suurin piirtein tällaista asiaa: "Mitä sinä teet? Mitä sinä nyt teet? Mitä teet seuraavaksi? Mitä sinulla on? Mihin aiot istua? Mitä teet? Mitä? Mitä? Mitä?"

Maailman uteliaimmat jäniseläimet rakastavat kaikkea uutta. Tein kahdesta suuresta ylijäämähalosta puputunnelin, joka sai saman tien suuren suosion. Jouduin keskelle pupuagilityä.

Kuvassa nävertäjä ottaa päiväunet tunnelissa.

Aavikolla

Terveisiä Suomen kuivimmasta kolkasta. Täällä on satanut viimeksi yli kuukausi sitten. Sateeksi lasketaan sellainen luonnonilmiö, jonka vuoksi tekee mieli autolla ajaessa laittaa tuulilasinpyyhkijät päälle. Muu on sateenkaltaista tuotetta, josta ei ole puutarhurille mitään iloa.

Ukkosmyrskyt pyyhkivät kuluneella viikolla läpi Suomen, mutta me paistattelimme auringossa. Sadepilvet puskevat ohi oikealta ja vasemmalta, ja jos joku hattara vahingossa eksyy tilustemme ylle, se vääntää hanat kiinni heti ilmatilamme rajalla.

Ruoho on alkanut palaa ja hedelmäpuut lurpattavat. Iltaisin kannamme viljelyksille vettä lammesta hauikset pinkeinä ja muistelemme viime kesää, jolloin nurmikko litisi ja pintakaivo miltei tulvi. Nyt kasvimaa pihtaa kuivuudessa satoaan, eivätkä kuvan mansikat totisesti ole omalta maalta peräisin.

Tänään saimme sentään rakeita ja ensimmäisen pikakuuron aikoihin. Kanat olivat tästä erikoisuudesta niin hämmentyneitä, että seisoivat sateessa älyämättä mennä suojaan.  Myös kaalit seisoivat paikoillaan ja ne saivat siitä hyvästä uudenlaisen pitsisen pintakuvion.

Kuuron seurauksena tutustuimme uutuustuotteeseen nimeltä Höyryävä Piha. On sekin jo jotain.

Niisto

On tullut vuoden odotetuin hetki. Työelämä on niistänyt meidät tyhjiksi ja heittänyt kesäloman kynnykselle. Kiitos, lataa akkusi ja palaa tuottavana takaisin.

Kesäkuun viimeisinä päivinä työpostilaatikkoon sataa mainoksia syksyn kouluttautumismahdollisuuksista. Nyt joka iikka reettoriksi! Ei riitä, että olet hyvä - me teemme sinusta loistavan! Vaikuta puheellasi! Opi tehokkaita taitoja, joilla saat tahtosi läpi työelämän tiukoissa neuvotteluissa!

En minä halua tahtoani läpi. Minä olen niistetty, enkä tahdo vähään aikaan yhtäkään tiukkaa neuvottelua.

Uusi asenne! Rohkeudella menestykseen! Aamiaisseminaarilla tehostartti syksyyn! Tee vaikutus joka kerta, kun astut huoneeseen! (Kymmenen hengen palaveri, jossa jokainen osallistuja vuorollaan tekee vaikutuksen pelkästään astumalla huoneeseen - taivas varjele...) Tule verkostoitumaan ja keskustelemaan aikamme trendeistä! Ajankäyttö tehokkaaksi! Nyt Power Pointit eläviksi!

Tänään haluan nitistää joka ainoan Power Pointin. Unohtaa joka ainoan trendin, tehokkaat työmenetelmät ja salasanat. Kaikki lukemani kelvottomat ja loistavat tekstit. Palaverit, neuvottelut, väittelyt, deadlinet, sähköpostien liitetiedostot.

Tänään aion istua kuistilla ja kuunnella ääniä kesäillassa.

Joulu on harmaa

Valpurin peuratila sai taas uusia asukkaita. Neljä pupujussia pääsivät Herramiehen rakentamaan isoon ulkotarhaan, jossa on oljilla ja kutterinpurulla pehmustettu hirsikoppi sekä tilaa vetää riemurallia ja hypellä iloloikkia.

Kuvassa kurkistaa Joulu, joka on kaneista harmain. Sen perheeseen kuuluu kaksi on toffeen väristä siskoa ja ruskea mieskani, Brian Toukokuu.

Behaviorismi jyllää pupulassakin. Aluksi arat kanit tyytyivät katselemaan ihmisiä kopin alta käsin, mutta nyt ne tulevat syömään kädestä, ja kaksi antaa jo silittää itseään. On maailman rentouttavinta istuskella tarhassa kuuntelemassa pupun rouskutusta!

Ruokana niillä on heinän lisäksi kauraa ja kaikenlaista oman pihan vihreää. Myös hedelmätarhasta taitetut oksat maistuisivat, mutta jatkan yhden naisen taistelua flooran puolella faunaa vastaan: tämä mikään jäniseläinten fine dining -piha ole. Haapaa pitää teidän syömän!

Kanat ovat kateellisia ja niitä ärsyttää, kun kuljen voikukanlehdet kädessä kanalan ohi. Ensin kuuluu haikea, laskeva "haa", ja kun ruoka menee sivu suun, alkaa voimakas jurputtaminen. Sitä ei kehtaa kääntää suomeksi.

Kana-suomi

Kanoista on paljon iloa! Unikoulu tuotti tulosta, ja neljäntenä opetusyönä yhtäkään kanaa ei tarvinnut paimentaa kanalan sisätiloja kohti. Nokkis tuli heti tyrkylle ja kun se asettui orrelle, oli neljä Armia jo jonossa tikkailla odottamassa vuoroaan. Kaikki tiesivät nyt, mikä on homman nimi, joskin muutamaa piti auttaa tikapuilta orrelle siirtymisessä. Viidentenä yönä tunku oli niin kova, että osa kanoista jäi suorastaan liikenteen tulpaksi. Kuudentena yönä ne eivät enää tarvinneet ohjaavaa ihmiskättä.

Kanojen äänimaailma on monipuolinen. Seuraavassa otteita kana - suomi -sanakirjasta:

Haikea ”haa”: Tule tuomaan ruokaa!
Trumpettimainen ”töö”: Sitä ruokaa nyt!
Karhea "tröö" pitkällä vokaalilla: Ruoka tänne!!!
Painokas ”kaakaakaa”: Ottaa päästä kun jäi ilman herkkuja!
Nouseva ”hee”: Jänskättää!
Keskiäänekäs, laskeva ”poo”: Missä kaikki ovat?
Valtavan äänekäs ”ko-KOOT kot kot” (Danny): Täällä!
Kova "juhuu" (a.k.a. kukkokiekuu / Danny): Kaikkoa, rastas!
Hiljainen ”pirr”: Nyt nukutaan!
Huilumainen ”hii”: Tahdon yläorrelle!
Vastaus edelliseen, "hii hii hii": Tämä on jo täynnä, sopeudu!
Vaimea ”potpotpotpot”: Tehkää tilaa! Sinne päin!
Äänekkäämpi ”hii”: Minähän sanoin, että nyt nukutaan!
Kaikkein äänekkäin "KOOT kot" (Danny): Kanat hilijaa!!!
Hiljainen ”tufff”: Zzzz…

Lisäksi on Kana-Nanna, joka kertoo loputtomasti lapsuusmuistoistaan. Se kulkee perässä ja nokka käy koko ajan: ”minä sitä ja minä tätä…” ja "muistan, kun olin vielä pieni muna, jolloin minä..." Vuoden ikäiseksi sillä riittää yllättävän paljon muisteltavaa, ja yksityiskohdat se muistaa piinaavan tarkasti.

Lumikki ja 7 kääpiötä

Valpurin kanala sai ensimmäiset asukkaansa! Valkoinen kukko on nimeltään Danny (ei ”Däni” vaan ”Danny”), ja kanat ovat Kana-Nanna ja Petshop (lasten keksimät nimet), Armi, Armi, Armi, Armi ja Nokkis.

Kanaset ovat uteliaita ja vilkkaita. Yöunia ja siestaa lukuun ottamatta ne ovat jatkuvassa liikkeessä, kuopivat, nokkivat ja tutkivat ympäristöä. Danny on vielä teini, joka etsii identiteettiään ja opettelee äänen käyttöä.

Herramies rakensi ison ulkotarhan, jossa linnut voivat nyppiä mustikanvarpuja, kylpeä isossa kuivikevadissa ja kuopsuttaa sydämensä kyllyydestä. Välillä ne pyrähtävät sisälle kanalaan, jossa on munintapesiä ja orret tikapuineen.

Vaaleanruskeita munia putkahtelee seitsemän per päivä, sievästi munintapesien oljille munittuina. Niistä tehdyt omeletit ovat todella kuohkeita ja meheviä. Tipuja ei ole lähiaikoina odotettavissa, koska Danny pelkää sitoutumista ja isyyden tuomaa elämänmuutosta.

Orrelle kanat ovat vasta opettelemassa. Orsinukunta kannattaa, koska kanala on silloin helpompi siivota ja kanat munineen pysyvät puhtaina. Lisäksi kanat kokevat olevansa turvassa nukkuessaan maankamaran yläpuolella puun oksalla.

Ensimmäiset yönsä ne viettivät kanalan lattialla, kunnes aloin houkutella niitä tikkaille keitetyllä makaronilla. Yksi kana uskalsi tikapuille. Illalla nostin ne orrelle yksitellen ja mietin, kauanko ehdollistumiseen mahtaa mennä.  

Seuraavana päivänä tikkaille kiipesi kaksi siipiniekkaa, ja toisena opetusyönä kaikki kävivät orrelle makaamaan sukkelammin. Kolmantena iltana tikkaille innostui makaronin perässä neljä kanaa. Kun olin nostanut orrelle kaksi, tulivat loput perässä enemmän tai vähemmän autettuina - jopa Danny. Kohta unikouluani ei enää tarvita.