Luikerosesonki

Lämpimämpien tuulahdusten innoittamana pihallamme vieraili käärme Veikeä, jonka löysivät lapset. Onneksi eivät menneet oitis silittelemään uutta matelijaa, vaan tulivat kiltisti kertomaan siitä vanhemmille, kuten oli talvella sovittu.

Muurahaisharha tuli jälleen todistettua vääräksi: käärmeet viihtyvät, vaikka vieressä olisi keko tarjolla. Leikatussa nurmikossakaan kärmes ei erotu liiaksi, sillä sahalaitakuvio on hyvä maastoutumisväline. Luikertelu on äänetöntä, mutta säikähtäneen käärmeen rakettimaisesta karkuun pinkaisusta kuuluu pientä rapinaa.

Kuvan kengässä ei ole jalkaa sisälllä.

Talikko laulamaan

Mikä ihana päivä! Koivuissa oli vihreä aavistus, ja ensimmäisen kerran piiiiiitkän talven jälkeen tarkeni T-paidalla.

Lisäksi rannikkoseudulla ei tuullut yhtään! Tuosta tuulettomuudesta pitäisi palkita jotenkin: vaikka esim. jos kerää viisi leimaa kahdenkymmenen vuoden aikana, niin saisi kunnan vaakunalla koristellun pussilakanan puoleen hintaan. Taskukokoisen kunnanjohtajapatsaan puutarhaan. Mitä hyvänsä.

Talikko oli tanassa silkasta ilosta koko päivän. Käänsin kasvimaata ja löysin salvian, viinisuolaheinän, lipstikan, sitruunamelissan, rakuunan ja persiljan elossa (niitähän ei tapa talvi vaan peurat). Jossain lähitulevaisuudessa tasoitan vanhat kierrätyslaudat poluiksi kulkua helpottamaan (oheisessa kuvassa ne on vielä aseteltu huolettomasti maalaismaisen rustiikiksi).

Sain kaupan päälle naapurilta luvan hiipparoida hänen pellollaan ja nyhtää mukaani kassikaupalla viimevuotisia olkea. Mikä katteiden aatelia minulla onkaan tiedossa!

Illalla istutin perunat ja kylvin salaatit. Alkuyöstä peittelin ne hallaharsolla ja kannoin pari ylijäämäistä raudoitusverkkoa kasvimaan reunoille peuranpelotteeksi (you wish).

Luovuta jo, sanoi naapuri

Kyllä. Tämäkin omenapuu oli ympäröity verkolla ylös asti. Lumikinokset kuitenkin kasvoivat ja kasvoivat, joten ristihuulet pääsivät helposti pujahtamaan yläkautta verkon sisään. Siitä oli sitten kätevä kaverin kanssa napostella kaikki, mitä irti sai.

Naapurin mukaan täällä menestyvät korkeintaan narsissit ja maksaruoho, jos ne istuttaa piiloon jonnekin ja jos on hyvä pöllövuosi.

Fauna käy päälle ylhäältä, alhaalta ja sivuilta. Jos ne jostain syystä joskus kiertäisivät istutukset, omenatarhaan putoaisi varmaan meteoriitti. Tai maa aukeaisi kasvimaan kohdalta ja nielisi parsakaalit. Tai kasvihuoneen kohdalle ilmetyisi paikallinen ikijää.

Lumi suli, peurat tuli

Lumien mentyä jolkottelivat Majis ja Muttapää Kohtalon vanavedessä pihamme poikki.
"Tässä oli viime kesänä kukkapenkki, muistatko?"
"Joo, siinä kasvoi keltaisia kukkia."
"Niin tai olisi kasvanut, jos ei oltais syöty niitä kaikkia!"
"Ähä!"

"Minä söin tästä jo kaiken itävän. Mennäänkö katsastamaan hevoskastanjat?"
"Me syötiin ne viime vuonna."
"Terijoen salavat?"
"Syöty."
"Päärynäpuut?"
"Syöty."
"Liljat?"
"Ei ne vielä kuki, hölmö!"
"Marjapensaat?"
"Kiinni veti! Odota, syön ensin nämä taimet täältä kastelukannun alta."

Hei sitten, lumi!

Perjantai  19.4.

Lauantai 20.4.

Sunnuntai 21.4.

"Teidän pihalla on Suomen eniten lunta", puuskahti yksi jos toinen vieras.

On erikoinen tunne, kun kahlaa sääriään myöten lumessa peippojen laulaessa taustalla. Perjantaina pääsi vielä hiihtämään tiluksilla, mutta sunnuntaina suljettiin jo pulkkamäkikin.

Voi mikä onni ja autuus, kun lumen alta löytyivät ruusut ja niitä pääsi taas leikkaamaan!

Jouluisempaa kuin jouluna

Katselimme yhdessä Bartholomeuksen (tomaatintaimi) kanssa, kuinka huhtikuinen lumipyry peitti kasvihuoneen ja jo tummaksi kostuneen lammen jääkuoren.

Illalla tuuli tyyntyi ja mustarastaiden vuorolaulu täytti metsän. Illan hämyssä joutsenpariskunta lensi siivet kahisten ja haikeasti laulaen (klaa-klaa, pitäkää tunkkinne!) tilusten poikki kohti etelää. Niin mekin olisimme Bartholomeuksen kanssa tehneet, jos olisimme voineet.

Aamulla maisema oli kuin joulupostikortista huurteisine puiden oksineen ja sumuisine peltoineen, jotka tuskin erottuivat sinisenvalkoisesta ympäristöstään. Batholomeus avasi esikasvatuspotissaan ensimmäiset kukkansa.

Kenen idea oli viedä lumikolat varastoon?

Remontoin mieleisekseni

Tuleva kanalamme se tässä komistelee! Vaatii pientä laittoa, ja nyt on laiton hetki käsillä: näillä pakkasilla kaikki eläväinen tuolla puunpalojen seassa on vielä kohmeessa.

Mietin kesäkanalan paikkaa ja keksin hyödyntää puuliiterin sisällä olevan ovellisen pikkuhuoneen, joka on täpösen täynnä sikin sokin heitettyä puutavaraa.

Vietin pääsiäistä pinoamalla laudankappaleita liiterissä ja yrittäen väistellä Puumala-virusta. Rakennusvaiheessa on näköjään säästetty kaikki, jopa 3 cm x 3 cm palaset. Kyllä niillä muutamat makkarat toki paistaa, mutta isompi homma kerätä niitä ja siirrellä paikasta toiseen.

Lautojen joukosta paljastui mm. vasara, pesusieni, myyntipakkauksessa oleva hanan osa, ampiaispesiä, kangertelevia hämähäkkejä ja muurahaisia (eikö niitä mikään tapa?) ja jyrsijöiden jätöksiä. Vielä on pinoa sen verran jäljellä, että sieltä saattaa löytyä myös raksajamppojen unohdettuja kesäapulaisia.

Lumen ja ikiroudan vielä koristaessa näitä leveysasteita ehdimme hyvin suunnitella ulkotarhan ja mikä tärkeintä - sitä varjostavat istutukset. Yöpakkasten mentyä siivekkäät saavat asettua majaksi.