Meillä. On. Lunta.

Oheinen kenguru kävi kavereineen meillä tammikuussa. Oikeassa alareunassa näkyvä tuija kasvaa kukkapenkissä. Etäisyyttä eläimeen on liian vähän.

Valtavat hanget ovat nyt ilmeisesti rajoittaneet sen kulkua, joten ihan päivittäinen vieras se ei tällä hetkellä ole. On meillä kuitenkin yksi jänis ja yksi kettu ja yksi sellainen pöllö, joka laulaa aamuyöstä "huu".

Tuli viikonloppu. Olisiko tehnyt mieli oikaista sohvalle, nostaa jalat ylös ja lukea kirjaa? Levähtää hetki ja kerätä voimia tulevaan viikkoon? Saahan sitä haaveilla.

Tämänkertaiseen lumen luontiin ei kola pystynyt, joten lumi oli siirrettävä lapiolla. Puoli taloa lapioitiin lumen alta seisaaltaan ja toinen puolikas polviltaan. Välillä täytyi lapiokin heittää hankeen ja kaivaa lunta käsin.

Tiluksillamme on lumivuoria. Jos kevät tulisikin, ei se niiden takaa näy.

Hyvää Makumaasta

Villasukkia, hervotonta naurua, natisevia tuoleja. Kiipeilyä, rahille nousemista, lauluesitys. Sukuhaudassa makaamista, mummon poikaystävän piilotettu mersu, kameraparkki. Avioliittoneuvoja, karsastusta, sensuroitu leipä. Toksiineja, pystyhuilu, nimellinen lammas. Maalarinteippejä, ympäristöpahveja ja hyvää aamua!

Meillä oli ilo ja kunnia viettää ilta, yö ja aamu aivan mahdottoman hauskassa joukossa, kun Suomen ruokabloggaajat -ryhmän jäseniä saapui meille illanviettoon. Makunystyrät lauloivat nyyttäreillä ylä-C:tä samalla kun saimme nauttia näiden ihanien, avointen, sydämellisten ja aivan käsittämättömien taitavien ruokafriikkien seurasta.

Tuhannet kiitokset kaikille teille läsnäolostanne ja aiheuttamistanne taivaallisista makuelämyksistä! Ja jos kenties saitte äsken jotain outoja viestejä tyyliin "asdfffffffffffffffffffffff" (ei kai se ehtinyt blogata sitä?), se johtui tuolille käsi näppäimistöllä nukahtaneesta Herramiehestä, jonka äsken talutin autaammille höyhensaarille. Eikä se edes herännyt siinä välissä.

Mitä me sitten söimme?

Chez Jasu
Kaikki äitini reseptit
Masutoaitemu
Sillä sipuli
Siskot kokkaa
Soppaa ja silmukoita
Soul Kitchen
Suolaa ja hunajaa

Valkoista valkoisella

Oksalle jos toiselle on ilmestynyt valkoista hehkuttavia sisustuskirjoja. Kaikkialla niiden sivuilla on valkoista, talot ovat valkoisia lattiasta kattoon ja ne näyttävät siltä, että niissä ei lapset/koirat/punkkulasit kainalossa arvaa äkkiseltään käyskennellä. Kuvissa on valkoisia esineitä lähikuvissa ja niiden kauimmaiset reunat häipyvät valkoiseen sumuun.

Jos sisustaisi väreillä, näyttäisivät hampaansa valkoisemmilta kodissaan.

Oman Valkoisen Installaation innoitti kirjojen sijaan se, että nämä seinälle ripustetut jutut odottavat tuunausta. Ideologiana oli, kuten kaikessa sisustamisessani yleensäkin, että "jos et jaksa lattialla olevia todo-pinoja, nosta ne seinälle". Ja yhtään ei passaa mennä siihen lähelle näyttämään maksasairaalta hampainensa ja punkkulaseinensa.

Sitten siitä remonttikarhun talviunilta heräämisestä. Kun Herramies taktisesti herätti sifonikahvilla ja kertoi samaan hengenvetoon, että viime syksyltä oman onnensa nojaan jäänyt seinämaalipurkki odottaa pensseleineen tuossa kahvikupin vieressä, rouva on hyvä vaan ja jatkaa remonttia, niin oli jatkettava.

Ensin tosin tein tuon installaation noin niin kuin sijaistoimintona, mutta sen jälkeen oli pakko aloittaa.

Meitä on siunattu männyllä ja kuusella olan takaa, ja koska emme varsinaisesti halua mökkeillä omassa kodissamme, jatkoimme valkoista maalausurakkaa. Seinät vaativat tällä luonnonmaalilla kolme maalikerrosta, joten puuhaa riittää.

Kotitestit osoittavat,että vesiliukoinen maali lähtee kätevästi tenavasta, joka putoaa maalipurkkiin. Maali oli myös lähes täysin hajutonta, joten loppuillastakin pensselinvedot olivat suoria.

Kevät sai

Ihan varmasti sai, koska a) talitintit ovat aloittaneet konserttinsa, b) siemenpussukat selvisivät III-vyöhykkeen kautta meille ja c) sisäinen remonttikarhu on herännyt talviunilta. Jälkimmäisestä myöhemmin lisää.

Sisko itellasi pussikaupalla toivoa ja blogiystävä lähetti yhtäkkiä iloisen yllätyskirjan - nämä siivittivät aatokset kohti vehreyttä samalla kun hemmottelin itseäni ostamalla uuden lumikolan <3.

Olemme edelleen täysin omavaraisia lumen suhteen. Näpersin jäälyhtyjä, joiden asettelu vaati kahlaamista lumessa - tosin vain parin päivän ajan. Sen jälkeen nautin valkkarista elikkäs valkohäntäpeurasta: Kohtalo alkoi hyödyntää samoja polkuja, jotka pysyivätkin sitten kätevästi auki.

Kohtalo kävi kahden (2) muun lähiruoan kanssa pureskelemassa kuusia (liian) lähellä sinistä kukkapenkkiä ja keksi uuden tehokeinon: viime keväänä istutetun syreeniaidan tallaamisen. Siitä päältä on niin mukava kävellä, kun hennot syreeninoksat rapsahtelevat hauskasti poikki sorkkien alla. Yllä Kohtalon jälkiä.

Ja niin ihanaa kuin olikin leipoa piparkakkuja ynnä

tunnelmoida kynttilöiden valossa, niin kyllä kevään nyt sietää saada. Heippa, joulu.

Pa-ra-pa-pam-pam

Tämän joulun parvekeasetelmanamme on "Pieni Rumpalikärpänen". Levollista joulun surinaa kaikille!

Inhorealitystä unrealityyn

On aika katsoa kasvihuoneeseen ja nähdä, ettei siellä viherrä enää muu kuin sammal.

Syystä tai toisesta puutarhalehdistä puuttuvat tämänkaltaiset raadolliset kuvat. Tätä se kuulkaa on, kun talvi tulee! Kasvarissa väriä löytyy ainoastaan kastelukannun muovipinnasta. Muu on ruskeaa, ruskeampaa tai ruskeinta.

Sitkeimmät optimistit kääntävät sen pohdintaan siitä, kuinka ruskuudesta löytyy syvää, merkityksellistä viehätystä. Ne ovat ne samat tyypit, jotka näkevät marraskuisissa koivunoksissa jotain japanilaista, joiden mielestä loska on puhuttelevaa ja joiden puheissa vilahtelee usein sana toiseus.

Me loput voimme siristellä silmiämme ja koettaa nähdä ensi kesän sadon kalvakkaana kuultokuvana kasvihuoneen tyhjissä laatikoissa ennen kuin heräämme karuun todellisuuteen: tätä se on nyt seuraavat puoli vuotta. Sisätiloissa oot sinä ihminen, kaiken keskellä sisätiloissa (ellet ole kolaamassa). Mullan tuoksuun herätään vasta sitten, kun sen aromin on jo ehtinyt unohtaa.

Vaan sieltähän se apu tulee: nimetään talvikasvihuone uudelleen! Meillä ei enää ole kasvihuoneen raatoa / luurankoa / rankaa, vaan orangerie!

Niinpä en ollutkaan pihatöissä kasvihuoneessa vaan käyskentelin orangeriessä! Kyllä ajatuskin niin lämmittää, että otetaanpa sille!

Tosin tänä talvena sille ei ehdi edes ottaa, koska lumen luonti on uusi musta.

Lumi on jo peittänyt

Jaa että rannikolle se iskee ja oikein kunnon myrskynä. Voi niitä, jotka siellä asuvat! Ai niin. Me.

Myrskytuuli puhalsi lunta niin, että maisema näytti savuavan. Sähköt räpsivät päälle ja pois. Iltapäivällä oli otettava lapio ja lähdettävä luomaan polkua - heti sen jälkeen, kun sain ulko-oven auki.

Talvi kävi päälle yllättäen ja pyytämättä yhdessä yössä. Sen selättämiseen auttavat ainoastaan kynttilät - ja niitä tarvitaan paljon heti aamusta - sekä Thompson & Morganin siementilaus.

Enää ei tarvitse myöskään arvailla, missä Kohtalo hiippailee. Menis nyt vetämään pukin rekeä, niin sais jotain oikeaa tekemistä.