Joulu on harmaa

Valpurin peuratila sai taas uusia asukkaita. Neljä pupujussia pääsivät Herramiehen rakentamaan isoon ulkotarhaan, jossa on oljilla ja kutterinpurulla pehmustettu hirsikoppi sekä tilaa vetää riemurallia ja hypellä iloloikkia.

Kuvassa kurkistaa Joulu, joka on kaneista harmain. Sen perheeseen kuuluu kaksi on toffeen väristä siskoa ja ruskea mieskani, Brian Toukokuu.

Behaviorismi jyllää pupulassakin. Aluksi arat kanit tyytyivät katselemaan ihmisiä kopin alta käsin, mutta nyt ne tulevat syömään kädestä, ja kaksi antaa jo silittää itseään. On maailman rentouttavinta istuskella tarhassa kuuntelemassa pupun rouskutusta!

Ruokana niillä on heinän lisäksi kauraa ja kaikenlaista oman pihan vihreää. Myös hedelmätarhasta taitetut oksat maistuisivat, mutta jatkan yhden naisen taistelua flooran puolella faunaa vastaan: tämä mikään jäniseläinten fine dining -piha ole. Haapaa pitää teidän syömän!

Kanat ovat kateellisia ja niitä ärsyttää, kun kuljen voikukanlehdet kädessä kanalan ohi. Ensin kuuluu haikea, laskeva "haa", ja kun ruoka menee sivu suun, alkaa voimakas jurputtaminen. Sitä ei kehtaa kääntää suomeksi.

Kana-suomi

Kanoista on paljon iloa! Unikoulu tuotti tulosta, ja neljäntenä opetusyönä yhtäkään kanaa ei tarvinnut paimentaa kanalan sisätiloja kohti. Nokkis tuli heti tyrkylle ja kun se asettui orrelle, oli neljä Armia jo jonossa tikkailla odottamassa vuoroaan. Kaikki tiesivät nyt, mikä on homman nimi, joskin muutamaa piti auttaa tikapuilta orrelle siirtymisessä. Viidentenä yönä tunku oli niin kova, että osa kanoista jäi suorastaan liikenteen tulpaksi. Kuudentena yönä ne eivät enää tarvinneet ohjaavaa ihmiskättä.

Kanojen äänimaailma on monipuolinen. Seuraavassa otteita kana - suomi -sanakirjasta:

Haikea ”haa”: Tule tuomaan ruokaa!
Trumpettimainen ”töö”: Sitä ruokaa nyt!
Karhea "tröö" pitkällä vokaalilla: Ruoka tänne!!!
Painokas ”kaakaakaa”: Ottaa päästä kun jäi ilman herkkuja!
Nouseva ”hee”: Jänskättää!
Keskiäänekäs, laskeva ”poo”: Missä kaikki ovat?
Valtavan äänekäs ”ko-KOOT kot kot” (Danny): Täällä!
Kova "juhuu" (a.k.a. kukkokiekuu / Danny): Kaikkoa, rastas!
Hiljainen ”pirr”: Nyt nukutaan!
Huilumainen ”hii”: Tahdon yläorrelle!
Vastaus edelliseen, "hii hii hii": Tämä on jo täynnä, sopeudu!
Vaimea ”potpotpotpot”: Tehkää tilaa! Sinne päin!
Äänekkäämpi ”hii”: Minähän sanoin, että nyt nukutaan!
Kaikkein äänekkäin "KOOT kot" (Danny): Kanat hilijaa!!!
Hiljainen ”tufff”: Zzzz…

Lisäksi on Kana-Nanna, joka kertoo loputtomasti lapsuusmuistoistaan. Se kulkee perässä ja nokka käy koko ajan: ”minä sitä ja minä tätä…” ja "muistan, kun olin vielä pieni muna, jolloin minä..." Vuoden ikäiseksi sillä riittää yllättävän paljon muisteltavaa, ja yksityiskohdat se muistaa piinaavan tarkasti.

Lumikki ja 7 kääpiötä

Valpurin kanala sai ensimmäiset asukkaansa! Valkoinen kukko on nimeltään Danny (ei ”Däni” vaan ”Danny”), ja kanat ovat Kana-Nanna ja Petshop (lasten keksimät nimet), Armi, Armi, Armi, Armi ja Nokkis.

Kanaset ovat uteliaita ja vilkkaita. Yöunia ja siestaa lukuun ottamatta ne ovat jatkuvassa liikkeessä, kuopivat, nokkivat ja tutkivat ympäristöä. Danny on vielä teini, joka etsii identiteettiään ja opettelee äänen käyttöä.

Herramies rakensi ison ulkotarhan, jossa linnut voivat nyppiä mustikanvarpuja, kylpeä isossa kuivikevadissa ja kuopsuttaa sydämensä kyllyydestä. Välillä ne pyrähtävät sisälle kanalaan, jossa on munintapesiä ja orret tikapuineen.

Vaaleanruskeita munia putkahtelee seitsemän per päivä, sievästi munintapesien oljille munittuina. Niistä tehdyt omeletit ovat todella kuohkeita ja meheviä. Tipuja ei ole lähiaikoina odotettavissa, koska Danny pelkää sitoutumista ja isyyden tuomaa elämänmuutosta.

Orrelle kanat ovat vasta opettelemassa. Orsinukunta kannattaa, koska kanala on silloin helpompi siivota ja kanat munineen pysyvät puhtaina. Lisäksi kanat kokevat olevansa turvassa nukkuessaan maankamaran yläpuolella puun oksalla.

Ensimmäiset yönsä ne viettivät kanalan lattialla, kunnes aloin houkutella niitä tikkaille keitetyllä makaronilla. Yksi kana uskalsi tikapuille. Illalla nostin ne orrelle yksitellen ja mietin, kauanko ehdollistumiseen mahtaa mennä.  

Seuraavana päivänä tikkaille kiipesi kaksi siipiniekkaa, ja toisena opetusyönä kaikki kävivät orrelle makaamaan sukkelammin. Kolmantena iltana tikkaille innostui makaronin perässä neljä kanaa. Kun olin nostanut orrelle kaksi, tulivat loput perässä enemmän tai vähemmän autettuina - jopa Danny. Kohta unikouluani ei enää tarvita.

Puutarhanhoito ja usko ihmiseen

Päivän mietelause I: Puutarhanhoito lisää hyvyyttä maailmassa.
Päivän mietelause II: Jaettu perenna on kaksinkertainen perenna.

Tällainen hervoton lasti saapui pihallemme viikonloppuna. S.:lla oli ylimääräisiä jakotaimia, jotka hän vartavasten toi meille - pakettiautolla! Kaukaa! Suurpihallinen onnellistuu sydämensä kyllyydestä saadessaan laatikkokaupalla vihreyttä ja vieläpä suoraan kotiovelle kannettuna.

Mukana oli polvenkorkuinen hevoskastanja (siementaimi!), jaloangervoja, nauhuksia, keijunkukkaa, kuunliljaa ja niin edelleen. Hämmästyttävintä oli, että jollain on pallohortensiaa jaettavaksi juurakoittain!

Eikä siinä vielä kaikki. Autosta ponnahti ulos K., jolla oli mukanaan lapionteroitusvermeet! Kipinät vain lensivät ja avot, vanha Fiskars pystyi sen jälkeen leikkaamaan juurakot osiin vaivattomasti. Sen jälkeen K. lahjoitti meille vielä ylimääräiset suojaverkkonsa, jotta avara luontomme ei käy ensimmäiseksi nikertämässä & nakertamassa uusia istutuksia. Ja kaikki tämä ihan yllättäen ja pyytämättä!

Jotta joulu olisi joka päivä, M1 tuli edellisenä sunnuntaina katsomaan lasten perään, jotta sain käännettyä perunamaan ja istutettua perunat samalla, kun M2 oikoi liiterin seinää Herramiehen kanssa.

Sitä edeltävänä päivänä alkoi Se, ja sisko toi pottikaupalla itse juurruttamiaan hopeapajun taimia, chilejä ynnä kesäkurpitsoita ja lainasi autoa, jotta saimme toteutettua perinteisen kevätretken.

Ja sitä ennen naapurin A. harasi traktorilla peltonsa oljet keoksi, jotta sain kuljetettua niitä kätevästi kasvimaan katteeksi ja kanalan pohjalle. Paras kottikärrykokemus ikinä!

Kalevi jää taaskin ilman

Kalevi, tuo sorsamaailman nörtti, löysi jälleen kotilammelleen. Siellä se lipuu viime vuoden tapaan yksikseen peilityynellä pinnalla, ees taas, ees taas. Ainoa ääni, joka kuuluu, on pieni tössähdys Kalevin saavuttaessa lammen reunan. Tössss.

Tänäkin vuonna Kalevi jää ilman. Se ei edes yritä. Ehkä se ei tiedä, ettei varpaat harottaen koiraa uimalla pääse puusta pitkään. Tekisi edes jonkun tosi hienon puolisukelluksen.

(Kuvitelkaa nyt, että tapaatte unelmienne jampan lomaparatiisin uima-altaalla. Jamppanen molskahtaa altaaseen, lähtee pontevasti uimaan koiraa ja kopsauttaa etuhampaansa vuorotellen ensin altaan toiseen päähän ja sitten toiseen. Tätä jatkuu tunnista toiseen, illasta toiseen. Kyllä siinä unelmien jampasta tulee äkkiä pelkkä jamppa vaan.)

Go, Kalevi, go.

Luikerosesonki

Lämpimämpien tuulahdusten innoittamana pihallamme vieraili käärme Veikeä, jonka löysivät lapset. Onneksi eivät menneet oitis silittelemään uutta matelijaa, vaan tulivat kiltisti kertomaan siitä vanhemmille, kuten oli talvella sovittu.

Muurahaisharha tuli jälleen todistettua vääräksi: käärmeet viihtyvät, vaikka vieressä olisi keko tarjolla. Leikatussa nurmikossakaan kärmes ei erotu liiaksi, sillä sahalaitakuvio on hyvä maastoutumisväline. Luikertelu on äänetöntä, mutta säikähtäneen käärmeen rakettimaisesta karkuun pinkaisusta kuuluu pientä rapinaa.

Kuvan kengässä ei ole jalkaa sisälllä.

Talikko laulamaan

Mikä ihana päivä! Koivuissa oli vihreä aavistus, ja ensimmäisen kerran piiiiiitkän talven jälkeen tarkeni T-paidalla.

Lisäksi rannikkoseudulla ei tuullut yhtään! Tuosta tuulettomuudesta pitäisi palkita jotenkin: vaikka esim. jos kerää viisi leimaa kahdenkymmenen vuoden aikana, niin saisi kunnan vaakunalla koristellun pussilakanan puoleen hintaan. Taskukokoisen kunnanjohtajapatsaan puutarhaan. Mitä hyvänsä.

Talikko oli tanassa silkasta ilosta koko päivän. Käänsin kasvimaata ja löysin salvian, viinisuolaheinän, lipstikan, sitruunamelissan, rakuunan ja persiljan elossa (niitähän ei tapa talvi vaan peurat). Jossain lähitulevaisuudessa tasoitan vanhat kierrätyslaudat poluiksi kulkua helpottamaan (oheisessa kuvassa ne on vielä aseteltu huolettomasti maalaismaisen rustiikiksi).

Sain kaupan päälle naapurilta luvan hiipparoida hänen pellollaan ja nyhtää mukaani kassikaupalla viimevuotisia olkea. Mikä katteiden aatelia minulla onkaan tiedossa!

Illalla istutin perunat ja kylvin salaatit. Alkuyöstä peittelin ne hallaharsolla ja kannoin pari ylijäämäistä raudoitusverkkoa kasvimaan reunoille peuranpelotteeksi (you wish).