sunnuntai 11. toukokuuta 2014

Viiriäis



Tässä ovat farmin uusimmat tulokkaat: Melker, Stiina (ei kuvassa), Freddy, Pampula, ja Kesätoffee. (Kyllä, meillä luetaan Saariston lapsia).

Rakensin niille tarhan, jonka ylpeytenä on edellisen keittiön remonttijäänteistä tehty munala. Sinne sopii tirppojen mennä lekottelemaan ja pukertamaan. Nämä kuusiviikkoiset eivät ole vielä ryhtyneet munintapuuhiin, joten odottelemme innolla ensimmäistä tuotetta.

Uudessa tarhassa viiriäiset olivat aluksi vaisuja ja varovaisia. Niiltä puuttui kanojen ja kanien uteliaisuus. Ruoka ja juoma maistui, mutta munalaan uskallettiin vasta muutaman tunnin kuluttua.

Ei tarvinnut olla kummoinen viiriäistenlukija, kun jo selvisi, miten innoissaan ne olivat munalasta! Ne suorastaan villiintyivät oljista ja sahanpuruista.

Seuraavana päivänä tirpat olivat jo aktiivisia. Asensin niille hiekkalaatikon kylpyjä varten ja saman tien siinä olikin jo kaksi ensimmäistä kylpemässä (nöyrimmät anteeksipyynnöt arvon rouville, ettei heillä ollut heti ekana päivänä kylpylootaa!). Melkerkin uskalsi jo kiekaista ja se kuulosti siltä kuin koiran vinkulelu olisi aivastanut.

Ja lisäksi niistä kuuluu maailman pienin ja suloisin piip-ääni.


"MIKÄ tuo on?!" 

10 kommenttia:

  1. Voi taas uutta mielenkiintoista seurattavaa, tahtoisin muuttaa teidän naapuriksi ;-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. :-) Nämä on kyllä mukavia uusia tuttavuuksia.

      Olen tosi iloinen ja kiitollinen siitä, että meillä on mukavia naapureita. Ketään ei ole häirinnyt esim. kukon kiekuminen, päinvastoin kiekumista on kuulemma oikein odotettu! :-)

      Poista
  2. Mukavasti onnistuit saamaan erivärisiä viiruja! Nuohan pystyy erottamaan toisistaan! Tarhakin on hieno kuin Korkeasaaressa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eikö, minäkin tykkäsin siitä, että yksilöt erottaa yhdellä silmäyksellä!

      Voi kiitos, tarha on kotikutoisen näköinen rakenteiltaan, kun en varsinaisesti tunnustaudu nikkariksi, mutta sen sisustaminen oli hauskaa. On soraa, hiekkaa, käppyräinen kelokanto ja männyn ja kuusen oksien muodostamia piilopaikkoja. Varsinainen temppurata siis! :-)

      Poista
  3. En käy mitään, teillä on kaikkea kivaa :)
    Piti oikein etsiä tietoa viiriäisistä kun en oikein tiennyt näistä mitään.Oletko huomannut että siipikarjasta innostuneille on Munanetti-keskustelusivusto.
    Kivannäköistä porukkaa, luulin viiriäistä pienemmäksi kooltaan.
    Hauska kuva tuo jossa puput tulivat ilmeisesti juoruamaan millaista isäntäväkeä talossa asuu, ensihämmästyksestä selvittyään :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minullekin viirut olivat uusi tuttavuus. Ihania pikku sirkuttajia! Ne ojentelevat uteliaana kaulaa ja kallistavat päätä puolelta toiselle, kun niille juttelee. :-)

      Munanetti on tuttu paikka! :-)

      Joo, ilmeisesti kanit ja viirut eivät olleet ihan selvillä, kuka on kenenkin lemmikki. Eli hankittiinko viirut kaneille vai kanit viiruille. Mutta puput toki heti juorusivat tärkeimmät asiat, eli että täällä saa aamupalan arkisin klo 5.50 ja iltapalan klo 20. Ehkä ne tarjosivat viiruille välipalaksi pajunoksia, kun kukaan ei ollut näkemässä.

      Poista
  4. <3
    Heistä saisi ihania Vermeer-tyylisiä muotokuva-asetelmia, 'silleen 1600-lukulaisesti', (mutta elävinä mieluummin;)) vähän himmeässä valossa, värit hehkuen... :)

    Hassua, miten lukeminen vaikuttaa: arvaa, minkälaista kirjaa parhaillaan luen ;)

    Ihanaa viikonloppua sinulle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olisiko "Viiriäisten kasvatus 1600-luvulla"? :-D

      Samoin ihanaa viikonloppua!

      Poista