Siinä sitä sitten mentiin kukkapenkkiä kaivamaan.
Kanat pärjäävät ja tuottavat munia ilmankin, mutta hyvä kukko tuo turvaa. Se on kuin johtaja, joka luotaa ja ja ja (tähän mänitsmenttii, liidersippii ja sellaista).
Viime kesän Danny oli nuori kukkoilija, joka ei ollut kanoja kohtaan mitenkään erityisen huomaavainen. Tämänkesäinen Leesuksen Toivo on ihana vanhempi herra, joka pitää kanat ruodussa ystävällisesti. Tosin polkiessaan se nutuuttaa kanoilta päälakihöyhenet pellolle, mutta sitä ei lasketa.
Iltaorrella kahdelle kanalle tuli kahinaa, kun yksi alkoi nokkia liian lähelle tuppaavaa vierustoveriaan. Kiusaaminen loppui siihen paikkaan, kun Leesuksen Toivo kurotti kaulaansa ja nokkaisi puolestaan kiusaajaa. Rauha palasi. Sama toistuu tarvittaessa ulkona.
Alati halajaa kukko mustikkametsälle.
Kukko kertoo kanoille klop-klop-äänellään, missä on ruokaa tarjolla, ja ryhtyy itse syömään viimeisenä. Joskus se haluaisi kovasti aloittaa herkuttelun saman tien, mutta vaistot pakottavat sen ilmoittamaan löydöstään ensin kanoille ja kiertelemään sen jälkeen makupaloja kuin kissa kuumaa puuroa. Toisinaan se jakaa ruoan kanoille suoraan nokan eteen: "Rouva tekee hyvin ja ottaa siitä!"
Kukko johdattaa lauman orrelle, toimii erotuomarina ja varoittaa kanoja uhkaavasta vaarasta. Kun kanalauma ulkoilee pihallamme vapaana ja muutama yksilö katoaa kukon näköpiiristä, on kukolla aivan valloittavan huolestunut ilme ja se kutsuu karkulaiset äkkiä takaisin laumaan.
Kanat tarkkailevat kukon käyttäytymistä. Kun kukko venyttelee siipiään, se on rento, ja venytysele rauhoittaa kanoja.
Mututuntumalla olen sillä kannalla, että tällainen 12 kanan lauma tarvitsee enemmän kukkoa kuin pienempi porukka.
...Vaan illalla, kun kaikki väki nukkuu, jää yksi viiva kolme ruskeaa kanaa pitämään minulle seuraa. Muut ovat jo orrella tuhisemassa, mutta nämä iltakukkujat seuraavat perässä ja avustavat viiriäisten ja kanien ruokkimisessa. Sitä kukko ei huomaa.
keskiviikko 28. toukokuuta 2014
perjantai 16. toukokuuta 2014
Syöjättären tilitys
Savukoski pentuna.
Seuraavassa haastattelen itse itseäni niillä kysymyksillä, joita minulta useimmin kysytään ja toteamuksilla, joita useimmiten kuulen.
Taustatiedot
Syön hyvin vähän lihaa ja kasvatan syömäni lihan pääosin itse. Ostolihat hankin kaupasta luomuna tai sellaisilta tiloilta, joiden kasvatusolosuhteet tunnen. En syö ollenkaan broileria eettisistä syistä. En kuitenkaan ala kinastella työpaikkaruokalan lihapatojen äärellä vaan syön tietyissä tilanteissa, mitä annetaan.
Nautitko tappamisesta?
Älytön kysymys. En todellakaan nauti, päinvastoin. Toivoisin kuitenkin, että jokainen lihansyöjä miettisi, millaisissa oloissa omaan suuhun päätyvä liha on kasvanut. Lihansyöjän olisi terveellistä edes kerran elämässään nähdä, miten entinen Putte, nykyinen Jauheliha, on kuollut. Kinkkuviipale on alun perin ollut elävä ja tunteva olento - kuten myös kenkiemme ja laukkujemme nahka.
Ymmärrätkö, että joillekin kani on lemmikki?
Ymmärrän.
Kuinka voit tappaa oman lemmikkisi?
Tuotantoeläimeni ovat minulle rakkaita. Niillä on kaikilla nimi. Silittelen niitä, vietän niiden kanssa paljon aikaa ja huolehdin niiden hyvinvoinnista. Ne eivät kuitenkaan ole minulle varsinaisesti lemmikkejä, kuten esimerkiksi koiramme oli, eli vältän tietoisesti sylittelyä ja syvän tunnesiteen syntymistä.
Eikö sinusta tunnu pahalta?
Tuntuu, teurastuspäivän aamusta teurastushetkeen asti. Verenlasku ja perkaaminen on helpompaa.
Kärsiikö eläin tainnutettaessa?
Minä tiedän, että eläimeni ei kärsi - jos kärsisi, en kasvattaisi omia tuotantoeläimiä hetkeäkään. Lajitoverit eivät näe tainnutusta, kuljetusmatka nurkan taakse on lyhyt, se tapahtuu tutun hoitajan sylissä, ja tainnutus on ohi sekunnissa. Mitä tiedät leipäsi päällä olevasta leikkeleestä tai hampurilaispihvistä tai juustokakkusi liivatteesta - millainen on ollut eläimen viimeinen matka?
Minä en ainakaan voisi tappaa eläintä!
Hyvä.
Kani on niin söpökin…
On - kuten myös lehmä ja possu ja lammas. Kani on söpö ja ihana ja sen turkki tuoksuu hyvältä. Se on myös yksi maailman ekologisimmista tuotantoeläimistä. Kasvatan niitä lähinnä oman perheeni tarpeisiin pieniä määriä, jolloin niillä on tilaa temmeltää ja pystyn takaamaan niille lajinmukaiset elinolosuhteet. Kaneillamme on hyvä elämä ja hyvä kuolema. Eläintä kunnioitetaan alusta loppuun asti ja siitä käytetään kaikki: luista keitetään liemi, lihat ja syötäväksi kelpaavat sisäelimet syödään, osa rämmäleistä kelpaa tuttujen koirille, rasva käytetään saippuan valmistukseen tai annetaan talitinteille ja turkin käyttää ystäväni, joka on opetellut nahan parkitsemisen.
Miten lapsenne suhtautuvat?
Pragmaattisesti, kuten maalaistalojen lapset ovat kautta aikain asiaan suhtautuneet. He tietävät, mistä liha tulee. Tainnutusta en heille näytä, mutta perkaamisessa he saavat olla mukana. He oppivat kunnioittavaa suhtautumista sekä elävään että kuolleeseen eläimeen.
Miltä kaninliha maistuu?
Hyvin miedolta. Maku on omanlaisensa. Se ei muistuta jänistä vaan ennemminkin fasaania. Hyvin laitettuna liha on mureaa, huolimattomasti valmistettuna se sitkistyy helposti.
Haluatko lopuksi lähettää terveisiä?
Kyllä kiitos. Semmoisia terveisiä, että kiinnitetään huomiota eläinten hyvinvointiin, arvostetaan lihaa enemmän ja syödään sitä vähemmän. Ei poljeta sen hintaa alas eikä unohdeta nakkien ja leikkeleiden takana olevia asioita. Meillä on mahdollisuus valita, millaista tuotantoa tuemme. Eläimillä ei ole.
Muita kirjoituksia tuotantoeläinten pidosta löytyy esimerkiksi Keskeneräiseltä, Harmaan torpan emännältä ja Vastahangalta.
Seuraavassa haastattelen itse itseäni niillä kysymyksillä, joita minulta useimmin kysytään ja toteamuksilla, joita useimmiten kuulen.
Taustatiedot
Syön hyvin vähän lihaa ja kasvatan syömäni lihan pääosin itse. Ostolihat hankin kaupasta luomuna tai sellaisilta tiloilta, joiden kasvatusolosuhteet tunnen. En syö ollenkaan broileria eettisistä syistä. En kuitenkaan ala kinastella työpaikkaruokalan lihapatojen äärellä vaan syön tietyissä tilanteissa, mitä annetaan.
Nautitko tappamisesta?
Älytön kysymys. En todellakaan nauti, päinvastoin. Toivoisin kuitenkin, että jokainen lihansyöjä miettisi, millaisissa oloissa omaan suuhun päätyvä liha on kasvanut. Lihansyöjän olisi terveellistä edes kerran elämässään nähdä, miten entinen Putte, nykyinen Jauheliha, on kuollut. Kinkkuviipale on alun perin ollut elävä ja tunteva olento - kuten myös kenkiemme ja laukkujemme nahka.
Ymmärrätkö, että joillekin kani on lemmikki?
Ymmärrän.
Kuinka voit tappaa oman lemmikkisi?
Tuotantoeläimeni ovat minulle rakkaita. Niillä on kaikilla nimi. Silittelen niitä, vietän niiden kanssa paljon aikaa ja huolehdin niiden hyvinvoinnista. Ne eivät kuitenkaan ole minulle varsinaisesti lemmikkejä, kuten esimerkiksi koiramme oli, eli vältän tietoisesti sylittelyä ja syvän tunnesiteen syntymistä.
Eikö sinusta tunnu pahalta?
Tuntuu, teurastuspäivän aamusta teurastushetkeen asti. Verenlasku ja perkaaminen on helpompaa.
Kärsiikö eläin tainnutettaessa?
Minä tiedän, että eläimeni ei kärsi - jos kärsisi, en kasvattaisi omia tuotantoeläimiä hetkeäkään. Lajitoverit eivät näe tainnutusta, kuljetusmatka nurkan taakse on lyhyt, se tapahtuu tutun hoitajan sylissä, ja tainnutus on ohi sekunnissa. Mitä tiedät leipäsi päällä olevasta leikkeleestä tai hampurilaispihvistä tai juustokakkusi liivatteesta - millainen on ollut eläimen viimeinen matka?
Minä en ainakaan voisi tappaa eläintä!
Hyvä.
Kani on niin söpökin…
On - kuten myös lehmä ja possu ja lammas. Kani on söpö ja ihana ja sen turkki tuoksuu hyvältä. Se on myös yksi maailman ekologisimmista tuotantoeläimistä. Kasvatan niitä lähinnä oman perheeni tarpeisiin pieniä määriä, jolloin niillä on tilaa temmeltää ja pystyn takaamaan niille lajinmukaiset elinolosuhteet. Kaneillamme on hyvä elämä ja hyvä kuolema. Eläintä kunnioitetaan alusta loppuun asti ja siitä käytetään kaikki: luista keitetään liemi, lihat ja syötäväksi kelpaavat sisäelimet syödään, osa rämmäleistä kelpaa tuttujen koirille, rasva käytetään saippuan valmistukseen tai annetaan talitinteille ja turkin käyttää ystäväni, joka on opetellut nahan parkitsemisen.
Miten lapsenne suhtautuvat?
Pragmaattisesti, kuten maalaistalojen lapset ovat kautta aikain asiaan suhtautuneet. He tietävät, mistä liha tulee. Tainnutusta en heille näytä, mutta perkaamisessa he saavat olla mukana. He oppivat kunnioittavaa suhtautumista sekä elävään että kuolleeseen eläimeen.
Miltä kaninliha maistuu?
Hyvin miedolta. Maku on omanlaisensa. Se ei muistuta jänistä vaan ennemminkin fasaania. Hyvin laitettuna liha on mureaa, huolimattomasti valmistettuna se sitkistyy helposti.
Haluatko lopuksi lähettää terveisiä?
Kyllä kiitos. Semmoisia terveisiä, että kiinnitetään huomiota eläinten hyvinvointiin, arvostetaan lihaa enemmän ja syödään sitä vähemmän. Ei poljeta sen hintaa alas eikä unohdeta nakkien ja leikkeleiden takana olevia asioita. Meillä on mahdollisuus valita, millaista tuotantoa tuemme. Eläimillä ei ole.
Muita kirjoituksia tuotantoeläinten pidosta löytyy esimerkiksi Keskeneräiseltä, Harmaan torpan emännältä ja Vastahangalta.
torstai 15. toukokuuta 2014
Oi ihana valkovuokko
Siinä killitetään niin viattoman näköisinä.
"30 kasvia on aiheuttanut kuolettavan myrkytyksen aikuiselle.
Tuoreiden kasvinosien syöminen aiheuttaa polttavaa tunnetta, rakkoja ja joskus haavoja suuhun ja nieluun, lisääntynyttä syljeneritystä, pahoinvointia, oksentelua, vatsakipuja ja veristä ripulia.
Protanemoniinin imeytymisen jälkeen huimausta, kouristuksia, virtsateiden ärsytys ja tulehdus, aluksi lisääntynyt, myöhemmin vähentynyt virtsaneritys, verta virtsassa ja virtsaamiskipuja.
Pitkäaikainen tuoreen kasvin kosketteleminen aiheuttaa ihon punoitusta, rakkoja ja polttavaa kipua.
Kuolettavista annoksista kuolema seuraa verenkierron pysähtymisen ja hengityshalvauksen takia.
Myrkytyksen hoito: Mahahuuhtelu, sen jälkeen lääkehiiltä. Nestevajauksen korjaaminen tavanomaisella nestehoidolla. Jos verenpaine laskee huomattavasti tai on shokki, annetaan suonensisäisenä infuusiona dopamiinia tai noradrenaliinia. Ihovaurioita hoidetaan ksylokaiini- ja hydrokortisonivoiteella tai linimentillä."
Suomen terveyskasvit - luonnon parantavat yrtit ja niiden salaisuudet
Varokaamme karhuja, susia, käärmeitä ja valkovuokkoja. Ei pidä meidän kaikkea syömän.
"30 kasvia on aiheuttanut kuolettavan myrkytyksen aikuiselle.
Tuoreiden kasvinosien syöminen aiheuttaa polttavaa tunnetta, rakkoja ja joskus haavoja suuhun ja nieluun, lisääntynyttä syljeneritystä, pahoinvointia, oksentelua, vatsakipuja ja veristä ripulia.
Protanemoniinin imeytymisen jälkeen huimausta, kouristuksia, virtsateiden ärsytys ja tulehdus, aluksi lisääntynyt, myöhemmin vähentynyt virtsaneritys, verta virtsassa ja virtsaamiskipuja.
Pitkäaikainen tuoreen kasvin kosketteleminen aiheuttaa ihon punoitusta, rakkoja ja polttavaa kipua.
Kuolettavista annoksista kuolema seuraa verenkierron pysähtymisen ja hengityshalvauksen takia.
Myrkytyksen hoito: Mahahuuhtelu, sen jälkeen lääkehiiltä. Nestevajauksen korjaaminen tavanomaisella nestehoidolla. Jos verenpaine laskee huomattavasti tai on shokki, annetaan suonensisäisenä infuusiona dopamiinia tai noradrenaliinia. Ihovaurioita hoidetaan ksylokaiini- ja hydrokortisonivoiteella tai linimentillä."
Suomen terveyskasvit - luonnon parantavat yrtit ja niiden salaisuudet
Varokaamme karhuja, susia, käärmeitä ja valkovuokkoja. Ei pidä meidän kaikkea syömän.
sunnuntai 11. toukokuuta 2014
Viiriäis
Tässä ovat farmin uusimmat tulokkaat: Melker, Stiina (ei kuvassa), Freddy, Pampula, ja Kesätoffee. (Kyllä, meillä luetaan Saariston lapsia).
Rakensin niille tarhan, jonka ylpeytenä on edellisen keittiön remonttijäänteistä tehty munala. Sinne sopii tirppojen mennä lekottelemaan ja pukertamaan. Nämä kuusiviikkoiset eivät ole vielä ryhtyneet munintapuuhiin, joten odottelemme innolla ensimmäistä tuotetta.
Uudessa tarhassa viiriäiset olivat aluksi vaisuja ja varovaisia. Niiltä puuttui kanojen ja kanien uteliaisuus. Ruoka ja juoma maistui, mutta munalaan uskallettiin vasta muutaman tunnin kuluttua.
Ei tarvinnut olla kummoinen viiriäistenlukija, kun jo selvisi, miten innoissaan ne olivat munalasta! Ne suorastaan villiintyivät oljista ja sahanpuruista.
Seuraavana päivänä tirpat olivat jo aktiivisia. Asensin niille hiekkalaatikon kylpyjä varten ja saman tien siinä olikin jo kaksi ensimmäistä kylpemässä (nöyrimmät anteeksipyynnöt arvon rouville, ettei heillä ollut heti ekana päivänä kylpylootaa!). Melkerkin uskalsi jo kiekaista ja se kuulosti siltä kuin koiran vinkulelu olisi aivastanut.
Ja lisäksi niistä kuuluu maailman pienin ja suloisin piip-ääni.
"MIKÄ tuo on?!"
perjantai 2. toukokuuta 2014
Villiyrttimuistio
Method vuohenputkisto. Kyykkä-zeniä.
Listasin tähän muistilapun itselleni lähitienoillamme yleisistä villivihanneksista ja -yrteistä. Listani ei ole mitenkään tyhjentävä, vaan poimin mukaan itseäni kiinnostavia tietoja.
Jos tätä joku lukee, lienee syytä muistuttaa, että joistakin yrteistä voi tulla allergisia reaktioita, jotkut niistä eivät sovi esim. munuaisvikaisille, eikä rohdoksia tule keittää ilman perehtymistä niiden resepteihin.
Ahomansikka
- sellaisenaan, taikinoihin tai teenä
- flavonoideja, C-vitamiinia
Horsma
- nuoret versot parsan tapaan
- suolaisiin ruokiin ja makeisiin jälkiruokiin
- kiehauttamisen jälkeen voi pakastaa
- kuivattuna mausteena tai teeaineksena
- valkuaisaineita, karoteenia, C-vitamiinia
Isotakiainen
- syksyllä kerättyä juurta käytetään mustajuuren tapaan
- juuret lisäävät vastustuskykyä infektioita vastaan ja alentavat verensokeria
- lehdet rauhoittavat kutinaa
- antibakteerinen
Kataja
- mausteena, kuivattuna, säilöttynä
- yrttiteesekoituksiin
- lisää ruokahalua
Keto-orvokki
- alentaa kuumetta
- sisäisesti nautittuna ihottumien hoitoon, ulkoisesti haavojen hoitoon
- kuivattamista varten kerättävä aamuskasteen haihduttua ja kuivattava nopeasti
- kuivattuna säilytettävä ilmatiiviissä purkissa
Koivu
- hiirenkorvat esim. leivän päälle, salaattiin tai teehen
- aikuiset lehdet puhdistavat
Kuusi
- kerkät sellaisenaan tai salaatissa
- hauduke poistaa kevätväsymystä
- säilö pakastamalla heti keräämisen jälkeen
- testaa myös hunajaan säilöminen
Käenkaali / ketunleipä
- keittoihin ja salaatteihin
- keitteenä alentaa kuumetta
- sisältää oksaalihappoa, käytettävä varoen
- C-vitamiinia
Luhtalemmikki
- kukkivat versonlatvat sellaisenaan
- voimistava ja rauhoittava, "sisäisesti heikkoustiloihin"
Mesiangervo
- kukat ja versojen latvat
- vahva karvasmanteliaromi
- kuumeeseen, vilustumiseen
- yliannostus aiheuttaa pahoinvointia
- ei keitetä (osa vaikuttavista aineista häviää)
Mustaherukka
- lehdet aina ja kaikkeen, nam
- edistää ruoansulatusta, antireumaattinen
- marjoista voidaan valmistaa hyytelöä ilman keittämistä
- C- ja P-vitamiinia
Nokkonen
- käytä latvus
- kiehauta muutama minuutti
- voi myös kuivata, jolloin ei kiehautusta
- kalsiumia, magnesiumia, karoteenia, C-vitamiinia, piitä
Peltokanankaali
- lisää ruokahalua
- tuoreena salaatteihin tai pinaatin tapaan
- maku muistuttaa vesikrassia
- lehdissä runsaasti C-vitamiinia
Pietaryrtti
- terpeenikoostumus vaihtelee, käyttöä ei suositella omin päin
- kuivattuna kukkakimppuja käytetty kärpästen, sääskien, koiden, kirppujen ja luteiden torjuntaan
Piharatamo
- nuoret lehdet salaateissa tai pinaatin tapaan
- vanhemmat lehdet kasvisliemen pohjana
- tee tai siirappi helpottaa yskää
- pinnalta rikottu lehti laastariksi
- C-vitamiinia, beetakaroteenia, kalsiumia
Pihlaja
- silmuissa karvasmanteliaromia muutamana kevätpäivänä > esim. vohvelitaikinaan
- marjat tuoreena, hilloina, kuivattuna
- kuivatut lehdet teehen
- C- ja A-vitamiineja, karotenoideja
Poimulehti
- käytä suppuiset lehdet
- sellaisenaan tai taikinoihin sekä pinaatin tapaan
- myös kuivattuna ja teeksi
- kiehauta ennen pakastamista
- auttaa poistamaan tulehduksia, helpottaa ripulia
- neljä kertaa enemmän C-vitamiinia kuin appelsiinissa
Puna-apila
- kuivattuna vanilja-aromia
- lehdissä valkea kuvio (metsäaapilalta puuttuu)
- maku parhaimmillaan ennen kukintaa
- taikinoissa ym.
- lehtiä voi pakastaa kiehauttamisen jälkeen
- kukkia salaatissa tai teeksi
- kuivattuna mausteena mm. keitoissa
- vaikuttaa piristävästi
- valkuaisaineita, C-vitamiinia, flavonoideja
Siankärsämö
- sellaisenaan, maku muistuttaa rosmariinia
- voi pakastaa
- kuivaamisen jälkeen maustetta
- tuntuva ruoansulatusta edistävä vaikutus
- yliannostuksesta tulee huimausta ja päänsärkyä
- hivenaineita, seleeniä, C- ja E-vitamiinia
Suolaheinä
- suuresta määrästä voi saada myrkytyksen
Suopursu
- maustaa viinan
- käytetään humalan asemesta oluen maustamiseen
- liiallisesti käytettynä myrkyllinen
- keitevesi ulkoisesti käytettynä karkottaa syöpäläisiä eläimistä
Voikukka
- kukkanuppuja kapriksena tai friteerattuna
- sileälaitaiset lehdet sellaisenaan
- kiehautettuna voi pakastaa
- lehdissä A-, B-, C- ja D-vitamiinia, rautaa ja kaliumia
Vuohenputki
- kerää suppuisena
- sellaisenaan mm. salaateissa ja taikinoissa
- kiehautettuna voi pakastaa
- rautaa ja C-vitamiinia
Lähteenä käytin julkaisuja Suomen kansan terveyskasvit, Raija Kivinen: Viehäty villiyrteistä, Hyötykasviyhdistys: Pähkylä sekä äidin ja anopin perimätietoa.
Menkäämme ja kerätkäämme.
Listasin tähän muistilapun itselleni lähitienoillamme yleisistä villivihanneksista ja -yrteistä. Listani ei ole mitenkään tyhjentävä, vaan poimin mukaan itseäni kiinnostavia tietoja.
Jos tätä joku lukee, lienee syytä muistuttaa, että joistakin yrteistä voi tulla allergisia reaktioita, jotkut niistä eivät sovi esim. munuaisvikaisille, eikä rohdoksia tule keittää ilman perehtymistä niiden resepteihin.
Ahomansikka
- sellaisenaan, taikinoihin tai teenä
- flavonoideja, C-vitamiinia
Horsma
- nuoret versot parsan tapaan
- suolaisiin ruokiin ja makeisiin jälkiruokiin
- kiehauttamisen jälkeen voi pakastaa
- kuivattuna mausteena tai teeaineksena
- valkuaisaineita, karoteenia, C-vitamiinia
Isotakiainen
- syksyllä kerättyä juurta käytetään mustajuuren tapaan
- juuret lisäävät vastustuskykyä infektioita vastaan ja alentavat verensokeria
- lehdet rauhoittavat kutinaa
- antibakteerinen
Kataja
- mausteena, kuivattuna, säilöttynä
- yrttiteesekoituksiin
- lisää ruokahalua
Keto-orvokki
- alentaa kuumetta
- sisäisesti nautittuna ihottumien hoitoon, ulkoisesti haavojen hoitoon
- kuivattamista varten kerättävä aamuskasteen haihduttua ja kuivattava nopeasti
- kuivattuna säilytettävä ilmatiiviissä purkissa
Koivu
- hiirenkorvat esim. leivän päälle, salaattiin tai teehen
- aikuiset lehdet puhdistavat
Kuusi
- kerkät sellaisenaan tai salaatissa
- hauduke poistaa kevätväsymystä
- säilö pakastamalla heti keräämisen jälkeen
- testaa myös hunajaan säilöminen
Käenkaali / ketunleipä
- keittoihin ja salaatteihin
- keitteenä alentaa kuumetta
- sisältää oksaalihappoa, käytettävä varoen
- C-vitamiinia
Luhtalemmikki
- kukkivat versonlatvat sellaisenaan
- voimistava ja rauhoittava, "sisäisesti heikkoustiloihin"
Mesiangervo
- kukat ja versojen latvat
- vahva karvasmanteliaromi
- kuumeeseen, vilustumiseen
- yliannostus aiheuttaa pahoinvointia
- ei keitetä (osa vaikuttavista aineista häviää)
Mustaherukka
- lehdet aina ja kaikkeen, nam
- edistää ruoansulatusta, antireumaattinen
- marjoista voidaan valmistaa hyytelöä ilman keittämistä
- C- ja P-vitamiinia
Nokkonen
- käytä latvus
- kiehauta muutama minuutti
- voi myös kuivata, jolloin ei kiehautusta
- kalsiumia, magnesiumia, karoteenia, C-vitamiinia, piitä
Peltokanankaali
- lisää ruokahalua
- tuoreena salaatteihin tai pinaatin tapaan
- maku muistuttaa vesikrassia
- lehdissä runsaasti C-vitamiinia
Pietaryrtti
- terpeenikoostumus vaihtelee, käyttöä ei suositella omin päin
- kuivattuna kukkakimppuja käytetty kärpästen, sääskien, koiden, kirppujen ja luteiden torjuntaan
Piharatamo
- nuoret lehdet salaateissa tai pinaatin tapaan
- vanhemmat lehdet kasvisliemen pohjana
- tee tai siirappi helpottaa yskää
- pinnalta rikottu lehti laastariksi
- C-vitamiinia, beetakaroteenia, kalsiumia
Pihlaja
- silmuissa karvasmanteliaromia muutamana kevätpäivänä > esim. vohvelitaikinaan
- marjat tuoreena, hilloina, kuivattuna
- kuivatut lehdet teehen
- C- ja A-vitamiineja, karotenoideja
Poimulehti
- käytä suppuiset lehdet
- sellaisenaan tai taikinoihin sekä pinaatin tapaan
- myös kuivattuna ja teeksi
- kiehauta ennen pakastamista
- auttaa poistamaan tulehduksia, helpottaa ripulia
- neljä kertaa enemmän C-vitamiinia kuin appelsiinissa
Puna-apila
- kuivattuna vanilja-aromia
- lehdissä valkea kuvio (metsäaapilalta puuttuu)
- maku parhaimmillaan ennen kukintaa
- taikinoissa ym.
- lehtiä voi pakastaa kiehauttamisen jälkeen
- kukkia salaatissa tai teeksi
- kuivattuna mausteena mm. keitoissa
- vaikuttaa piristävästi
- valkuaisaineita, C-vitamiinia, flavonoideja
Siankärsämö
- sellaisenaan, maku muistuttaa rosmariinia
- voi pakastaa
- kuivaamisen jälkeen maustetta
- tuntuva ruoansulatusta edistävä vaikutus
- yliannostuksesta tulee huimausta ja päänsärkyä
- hivenaineita, seleeniä, C- ja E-vitamiinia
Suolaheinä
- suuresta määrästä voi saada myrkytyksen
Suopursu
- maustaa viinan
- käytetään humalan asemesta oluen maustamiseen
- liiallisesti käytettynä myrkyllinen
- keitevesi ulkoisesti käytettynä karkottaa syöpäläisiä eläimistä
Voikukka
- kukkanuppuja kapriksena tai friteerattuna
- sileälaitaiset lehdet sellaisenaan
- kiehautettuna voi pakastaa
- lehdissä A-, B-, C- ja D-vitamiinia, rautaa ja kaliumia
Vuohenputki
- kerää suppuisena
- sellaisenaan mm. salaateissa ja taikinoissa
- kiehautettuna voi pakastaa
- rautaa ja C-vitamiinia
Lähteenä käytin julkaisuja Suomen kansan terveyskasvit, Raija Kivinen: Viehäty villiyrteistä, Hyötykasviyhdistys: Pähkylä sekä äidin ja anopin perimätietoa.
Menkäämme ja kerätkäämme.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)